Itkuvirsi hävitetylle Jerusalemille

1¹

ennen niin täynnä väkeä!

Kansojen valtiatar

on kuin leski.

Maitten ruhtinatar

tekee orjan työtä.

²Hän itkee katkerasti yössä,

kyyneleet vierivät hänen poskillaan.

Yksikään hänen ystävistään

ei ole lohduttamassa.

Kaikki ovat hänet pettäneet,

kääntyneet vihollisiksi.

³Kauan sai Juuda jo kärsiä vaivaa ja kurjuutta,

nyt se on vielä viety pois maastaan,

se asuu vieraiden kansojen seassa

eikä lepoa löydä.

Vainoojat saavuttivat Juudan,

pakotietä ei ollut.

⁴Siionin tiet surevat,

kukaan ei tule juhliin.

Kaikki hänen porttinsa ovat autioina,

hänen pappinsa huokaavat,

neidot valittavat.

Katkera on Siionin kohtalo.

⁵Hänen vihamiehensä ovat ottaneet vallan,

hänen vihollisillaan ei ole hätää.

Herra itse antaa Siionin kärsiä

sen monien syntien tähden.

Lapsetkin otettiin vangiksi,

vihollinen vei heidät pois.

⁶Kadottanut on tytär Siion

kaiken loistonsa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä,

jotka voimattomina yrittävät paeta

metsästäjä kintereillään.

⁷Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä

Jerusalem muistaa

kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut

muinaisista ajoista asti.

Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin,

kukaan ei tullut avuksi.

Viholliset vain pilkaten nauroivat

nähdessään hänen loppunsa.

⁸

kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan.

Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat,

kun näkevät hänet alastomana.

Itsekin hän huokaa

ja kääntää kasvonsa pois.

⁹Saasta tahrii hänen hameensa liepeet.

»Kuinka näin saattoikaan käydä!»

Syvälle, syvälle hän on vajonnut.

Kukaan ei lohduta häntä.

»Herra, katso minun kurjuuttani!

Katso, kuinka vihollinen ylvästelee!»

¹⁰Vihollinen kävi käsiksi

hänen aarteisiinsa.

Hän joutui näkemään,

kuinka muukalaiset tunkeutuivat pyhäkköön,

vaikka sinä, Herra, olit säätänyt,

ettei yksikään muukalainen saa astua seurakuntasi keskelle.

¹¹Jerusalem vaikeroi,

koko Jerusalem etsii ruokaa.

Ihmiset antavat aarteensa leipäpalasta

pysyäkseen hengissä.

»Katso minua, Herra! Katso,

miten onneton olen.»

¹²Kaikille ohikulkijoille hän huutaa:

»Pysähtykää, katsokaa!

Onko kipua sen kivun vertaista,

joka on kannettavakseni pantu?

Herra rankaisi minua

hehkuvan vihansa päivänä.

¹³»Korkeudesta Herra lähetti tulen,

painoi sen luihini asti.

Hän levitti verkon jalkojeni ansaksi,

en voinut paeta.

Hän jätti minut virumaan hylättynä,

voimattomana päivästä päivään.

¹⁴»Herra piti lukua minun synneistäni,

hänen kätensä solmi ne yhteen

kahleeksi minun kaulaani.

Voimani hän mursi.

Hän jätti minut orjuuteen,

en voi nousta.

¹⁵

jotka olivat muurieni sisällä.

Hän kokosi mahtavat joukot minua vastaan

murskaamaan väkevät soturini.

Niin kuin rypäleet poljetaan viinikuurnassa,

niin polki Herra jalkoihinsa neitsyen, tytär Juudan.

¹⁶»Kaiken tämän tähden minä itken,

silmäni vuotavat vettä.

Ei ole ketään, joka lohduttaisi,

ei ketään, joka sieluni virvoittaisi.

Kaikki poikani on lyöty maahan,

niin väkevä oli vihollinen.»

¹⁷Anoen ojentaa Siion käsiään,

mutta kukaan ei auta häntä.

Herra käski naapurikansat

Jaakobin kimppuun.

Jerusalem on tullut saastaksi

niiden silmissä.

¹⁸»Oikein on Herra tehnyt,

olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan.

Kuulkaa siis, kaikki kansat,

katsokaa kipuani!

Neidot ja nuoret miehet

on viety vankeina pois.

¹⁹»Minä kutsuin ystäviäni avuksi,

mutta he pettivät minut.

Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkään

minun muurieni sisällä

etsiessään ruokaa

henkensä pitimiksi.

²⁰

Sisintäni polttaa tuska,

sydän kääntyy rinnassani –

miten uppiniskainen olenkaan ollut!

Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset,

sisällä taloissa raivosi rutto.

²¹

kukaan ei lohduta!

Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani

ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit.

Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun!

²²

sinun tietoosi!

Tee sinä heille, niin kuin teit minulle

syntieni tähden.

Lakkaamatta minä huokaan,

sydämeni on sairas.»