Raamattu 1992 (KR92)
1

Kanaaninmaan valloitus

1—12

Joosuasta tulee kansan johtaja

11:1
2. Moos. 17:9
Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nunin pojalle, Mooseksen apulaiselle:

21:2
5. Moos. 34:5
»Palvelijani Mooses on kuollut. Sinun on nyt vietävä Israelin kansa Jordanin yli siihen maahan, jonka minä sille annan. 31:3
5. Moos. 11:24
Joos. 14:9
Jokaisen paikan, jonne jalallanne astutte, minä annan teille, kuten olen Moosekselle luvannut. 41:4
2. Moos. 23:31
Teidän maanne on ulottuva eteläisestä autiomaasta Libanoniin ja Suureenmereen 1:4 Suurimeri tarkoittaa Välimerta. , johon aurinko laskee. Se käsittää myös koko heettiläisten maan suureen Eufratvirtaan saakka. 51:5
5. Moos. 31:8
Koko elinaikanasi ei kukaan voi sinua vastustaa. Minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Minä en jätä enkä hylkää sinua. 61:6
5. Moos. 1:38 - 31:23
Ole rohkea ja luja. Sinä saat jakaa israelilaisille tuon maan: minä olen luvannut sen heidän omakseen valalla, jonka vannoin heidän esi-isilleen. 71:7
5. Moos. 5:32
Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. 81:8
5. Moos. 17:19
Ps. 1:2 - 119:97
Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.

9 »Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’»

10 Joosua käski kansan päällysmiesten 111:11
Joos. 3:1
kulkea leirin halki ja sanoa kansalle: »Varatkaa itsellenne muonaa, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette Jordanin yli ottaaksenne haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne.»

12 Ruubenin ja Gadin heimoille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle Joosua sanoi: 131:13
4. Moos. 32:20–22
5. Moos. 3:18
»Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: ’Herra, teidän Jumalanne, suo teille rauhan ja antaa teille tämän maan.’ 14 Teidän vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne sekä karjanne saavat jäädä tähän maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolen, mutta kaikkien asekuntoisten miesten on taisteluun valmiina lähdettävä kärkijoukkona veljienne edellä Jordanin yli ja autettava heitä. 15 Niin kuin Herra on antanut rauhan teille, hän on antava rauhan myös teidän veljillenne, ja he saavat haltuunsa sen maan, jonka Herra heille antaa. Vasta sitten te saatte palata omalle alueellenne, jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille täältä Jordanin itäpuolelta, ja saatte jäädä tänne asumaan.» 16 He vastasivat Joosualle: »Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät. 17 Samalla tavoin kuin olemme aina totelleet Moosesta, tottelemme myös sinua. Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi, kuten hän oli Mooseksen kanssa! 18 Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan eikä tottele sinua kaikessa minkä käsket tehdä. Ole rohkea ja luja.»

2

Joosua lähettää vakoojia Jerikoon

12:1
4. Moos. 25:1
Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: »Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia.» He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. 2 Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata, 3 ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: »Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata.» 4 Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: »Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat. 5 He lähtivät tiehensä pimeän tulon aikaan, juuri kun kaupunginportteja suljettiin. En tiedä, minne he menivät, mutta jos heti lähdette ajamaan heitä takaa, voitte vielä saada heidät kiinni.» 6 Rahab oli kätkenyt miehet talonsa katolle sinne levitettyjen pellavakimppujen alle.

7 Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen. 8 Ennen kuin vakoojat olivat asettuneet makuulle, Rahab tuli katolle heidän luokseen 92:9
2. Moos. 15:15 - 23:27
5. Moos. 11:25
ja sanoi heille: »Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. 102:10
2. Moos. 14:21 - 22
4. Moos. 21:24 - 35
Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. 112:11
5. Moos. 4:39
Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias. 12 Minä en kavaltanut teitä vaan pelastin henkenne. Vannokaa nyt minulle Herran nimeen, että te puolestanne pelastatte minun isäni suvun. Jättäkää minulle siitä varma merkki. 13 Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta.»

142:14
5. Moos. 6:25
Miehet sanoivat hänelle: »Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa.»

15 Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle. 16 Hän sanoi heille: »Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne.» 17 Miehet sanoivat hänelle: »Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle. 18 Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon. 19 Jokainen, joka poistuu talostasi, on itse syypää kuolemaansa, emmekä me ole siitä vastuussa. Jos taas me surmaamme jonkun, joka on kanssasi talossa, niin hänen kuolemastaan lankeaa syy meidän päällemme. 20 Mutta jos kerrot jollekulle meidän aikeistamme, niin se vala, jonka vannoimme sinulle, ei enää sido meitä.» 21 Rahab sanoi: »Tapahtukoon niin kuin sanotte.» Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.

22 Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet. 23 Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, 24 ja sanoivat: »Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]