Joona rukoilee kalan vatsassa
1Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa 3ja sanoi:
– Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi,
ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua,
ja sinä, Herra, kuulet ääneni.
4Sinä heitit minut syvyyteen,
merten sydämeen,
ja virta ympäröi minut.
Sinun tyrskysi ja aaltosi
vyöryivät ylitseni.
5Minä ajattelin: »Minut on sysätty pois
sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä yhä tähyilen
pyhää temppeliäsi kohti.»
6Vedet nousivat kaulaani asti,
syvyydet saartoivat minut,
kaislat kietoutuivat päähäni.
7Vuorten pohjiin minä painuin,
vajosin syvyyksien maahan,
sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi.
Mutta sinä, Herra, minun Jumalani,
nostit minut elävänä ylös haudasta.
8Kun voimani jo raukenivat,
minä yhä kutsuin Herraa,
ja rukoukseni tuli sinun luoksesi
pyhään temppeliisi.
9Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin,
hylkäävät ja pettävät sinut.
10Mutta minä saan uhrata
ja laulaa kiitosta sinulle.
Minkä olen luvannut, sen minä täytän.
Vain Herra voi pelastaa.
11Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.
