Joel 1

₂Kuulkaa tämä, te vanhimmat,

kuulkaa, maan asukkaat!

Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne

tai teidän isienne päivinä?

₃Kertokaa siitä lapsillenne,

kertokoot he omille lapsilleen

ja lastenlapset seuraavalle sukupolvelle:

₄mitä heinäsirkoilta jäi jäljelle,

sen söivät niiden toukat,

mitä toukilta jäi syömättä,

sen ahmivat vaeltajasirkat,

mitä vaeltajasirkoilta jäi,

sen söivät kalvajasirkat.

₅Herätkää, te juopuneet, ja itkekää!

Valittakaa, viininjuojat!

Juoma on teiltä loppunut,

te olette kuivin suin.

₆Vihollinen hyökkäsi maahani

väkevin, lukemattomin joukoin.

Sen hampaat olivat kuin leijonan,

sen leuat kuin jalopeuran.

₇Se hävitti viiniköynnökseni,

repi viikunapuuni,

raastoi ja kuori sen paljaaksi.

Tyhjinä jäivät törröttämään valkoiset oksat.

₈Valita kuin neitsyt,

joka suruvaatteissa itkee

nuorena kuollutta sulhastaan.

₉Ruokauhri ja juomauhri on loppunut

Herran temppelistä.

Murheissaan ovat papit,

Herran palvelijat.

₁₀Pellot ovat paljaina,

vainiot vaikeroivat,

sillä sato on tuhottu,

viini kuivunut,

öljy ehtynyt.

₁₁Peltomiesten toivo on rauennut tyhjiin,

viinitarhurit valittavat,

vehnä ja ohra on menetetty,

pelloilla ei ole mitään korjattavaa.

₁₂Viiniköynnös kuihtuu,

viikunapuu lakastuu.

Lakastuu granaattiomenapuu,

omenapuu ja taatelipalmu

ja jokainen metsän puu.

Ilo on ihmisiltä kadonnut.

₁₃Pukeutukaa säkkivaatteeseen ja valittakaa, papit!

Vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä!

Valvokaa yöt temppelissä, te Jumalan palvelijat,

yllänne karheat suruvaatteet,

sillä teidän Jumalanne huoneesta

ovat loppuneet ruokauhrit ja juomauhrit.

₁₄Julistakaa pyhä paasto,

kutsukaa koolle juhlakokous.

Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa

Herran, Jumalanne, huoneeseen,

huutakaa avuksenne Herraa.

₁₅Voi, mikä päivä meitä odottaa!

Lähellä on Herran päivä,

tulossa on hävitys,

jonka Kaikkivaltias lähettää.

₁₆Ruoka on loppunut kaikkialta,

minne katsommekin,

ilo ja riemu on kadonnut

Jumalamme huoneesta.

₁₇Siemenjyvät ovat korventuneet

kuokitun maan pintaan,

varastot ovat typötyhjinä,

viljakuopat ovat sortuneet.

Kuivuus on vienyt kaiken viljan.

₁₈Voi karjaa! Se läähättää,

harhailee näännyksissä,

sillä laidunta ei löydy.

Lampaatkin ovat tuhon omat.

₁₉Sinua, Herra, minä huudan.

Paahde on polttanut

kaiken ruohon,

hehkuva helle kärventänyt

metsän puut.

₂₀Myös villieläimet

janoavat apua sinulta.

Vesipurot ovat kuivuneet,

ja paahde on polttanut

kaiken ruohon.