Job 8

₂– Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi?

Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

₃Antaisiko Jumala väärän tuomion,

vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

₄Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan

ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

₅Jos sinä nyt etsit Jumalaa

ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

₆niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora –

tarttuu sinun asiaasi

ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt,

sen mukaan kuin oikein on,

₇ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli,

sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

₈Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä,

pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

₉Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä,

meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

₁₀Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle,

heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

₁₁Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä?

Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

₁₂Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun,

ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

₁₃Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan.

Turha on jumalattoman toivo.

₁₄Hän panee turvansa lukinlankaan,

etsii tukea hämähäkinverkosta:

₁₅seittiä on hänen talonsa seinä,

se pettää, kun hän siihen nojaa.

₁₆Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu,

jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

₁₇jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille

ja tunkeutuvat niiden lomiin.

₁₈Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan,

se paikka, missä hän kasvoi, sanoo:

»En tunne häntä.»

₁₉Siinä hänen elonsa ja ilonsa.

Maasta versoo jo uusi kasvu.

₂₀Jumala ei hylkää viatonta

eikä anna väärintekijälle tukeaan.

₂₁Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

₂₂Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan,

eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.