Job 6

₂– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,

panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

₃Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.

Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

₄Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,

niiden myrkkyä minun sieluni juo,

minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

₅Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,

mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

₆Kuka huolisi suolatonta ruokaa,

kenelle maistuisi limainen malva?

₇Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,

voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

₈Kunpa pyyntöni kuultaisiin!

Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

₉ja murskaisi minut!

Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi

leikata poikki minun elämäni langan.

₁₀En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!

Vaikka tuskani ei armoa anna,

minä hyppelisin riemusta,

sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,

en ole koskaan kieltänyt.

₁₁Mistä saan voimaa, että vielä kestän?

Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

₁₂Onko minun voimani kuin kiveä,

ovatko lihakseni rautaa?

₁₃Ei. Minä olen lopussa,

kaikki on toivotonta.

₁₄Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –

joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

₁₅Minun ystäväni ovat pettäneet minut

kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

₁₆Kun jää sulaa, puro samenee,

se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

₁₇Mutta pian vedet ehtyvät,

ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

₁₈Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,

eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

₁₉Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,

Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

₂₀Kaikki pettyvät:

karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

₂₁Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:

minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

₂₂Olenko pyytänyt teiltä jotakin?

Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

₂₃Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,

ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

₂₄Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.

Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

₂₅Rehti puhe ei ketään vahingoita.

Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

₂₆Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua

ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

₂₇Te heitätte orvosta arpaa

ja olette valmiit myymään ystävänne.

₂₈Katsokaa nyt minua silmiin:

valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

₂₉Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi.

Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

₃₀Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja?

Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?