Raamattu 1992 (KR92)
5

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä

51Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan?

Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

2Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa,

typeryksen surmaa oma vimma.

3

5:3
Ps. 37:35,36
Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy:

vaikka hän juurtuu lujasti maahan,

hänet repäistään äkkiä irti.

4Hänen lapsensa jäävät apua vaille,

heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa,

eikä kukaan puolusta heitä.

5Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset,

kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä

ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

6Onnettomuus ei idä mullassa,

eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

7Ihminen on syntynyt vaivaan

niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas

8Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan

ja esittäisin asiani hänelle,

9

5:9
Job 9:10
hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia,

tekee lukemattomia ihmetekoja.

10Hän antaa maalle sateen,

hän lähettää pelloille veden,

11

5:11
1. Sam. 2:8
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
alhaiset hän korottaa,

murheiset saavat pelastuksen riemun.

12

5:12
2. Sam. 15:31+
Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa,

heidän toimensa eivät menesty,

13

5:13
1. Kor. 3:19
viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa,

kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

14

5:14
5. Moos. 28:29+
Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys,

he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

15

5:15
Ps. 57:5,59:8
Sananl. 5:4
Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan,

kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

16

5:16
Ps. 63:12,107:42
Niin saa toivoton toivon

ja pahan täytyy sulkea suunsa.

Älä väheksy Jumalan kuritusta

17

5:17
Sananl. 3:11
Hepr. 12:5
Ilm. 3:19
Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa.

Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

18

5:18
5. Moos. 32:39+
Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,

hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

19Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,

seitsemästi pääset pälkähästä,

20

5:20
Ps. 33:19,37:19Ps. 27:3
nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,

sodassa miekan terältä.

21Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,

onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

22Sodalle ja nälälle sinä naurat,

et pelkää metsän petoja,

23

5:23
Hes. 34:25
Hoos. 2:20
sinä elät sovussa pellon kivien kanssa

ja rauhassa villieläinten kanssa.

24Sinun asuinsijasi on rauhan paikka.

Kun tarkastat talosi ja tiluksesi,

näet, että mitään ei puutu.

25Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato,

sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

26Ja kun olet elämästä kylläsi saanut,

otat paikkasi haudassa,

niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

27Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job,

kuuntele siis ja ota opiksi,

sillä näin asia on.

6

Jobin toinen puhe

Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!

61Nyt Job puhui:

2– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,

panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.

Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

4

6:4
5. Moos. 32:23+
Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,

niiden myrkkyä minun sieluni juo,

minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,

mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

6Kuka huolisi suolatonta ruokaa,

kenelle maistuisi limainen malva?

7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,

voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

8Kunpa pyyntöni kuultaisiin!

Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

9ja murskaisi minut!

Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi

leikata poikki minun elämäni langan.

10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!

Vaikka tuskani ei armoa anna,

minä hyppelisin riemusta,

sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,

en ole koskaan kieltänyt.

Missä ovat ystävät?

11Mistä saan voimaa, että vielä kestän?

Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

12Onko minun voimani kuin kiveä,

ovatko lihakseni rautaa?

13Ei. Minä olen lopussa,

kaikki on toivotonta.

14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –

joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

15

6:15
Jer. 15:18
Minun ystäväni ovat pettäneet minut

kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

16Kun jää sulaa, puro samenee,

se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

17Mutta pian vedet ehtyvät,

ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,

eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,

Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

20Kaikki pettyvät:

karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:

minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

Job on pettynyt ystäviinsä

22Olenko pyytänyt teiltä jotakin?

Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

23

6:23
Jer. 15:21
Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,

ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.

Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

25Rehti puhe ei ketään vahingoita.

Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua

ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

27Te heitätte orvosta arpaa

ja olette valmiit myymään ystävänne.

28Katsokaa nyt minua silmiin:

valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi.

Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja?

Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

7

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa

71Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?

Eikö hän ole kuin palkkalainen,

joka tekee raskaita päivätöitä?

2Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,

kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

3Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,

ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

4Kun menen nukkumaan, minä ajattelen:

»Milloin voin nousta?»

Yö kuluu vitkaan,

kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

5Ruvet ja madot peittävät ruumiini,

minun nahkani halkeilee ja märkii.

6Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni:

ne päättyvät, kun lanka loppuu.

Ihmisen elämä on henkäys

7

7:7
Ps. 78:39
Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.

Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

8Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.

Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

9Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.

Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

10

7:10
Ps. 103:16
Hän ei kotiinsa palaa,

eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

11Nyt en enää pidättele kieltäni.

Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.

Olen katkera ja huudan tuskani julki.

12

7:12
Ps. 74:13,14
Jes. 51:9
Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,

kun panet minulle noin vahvat vartijat?

13Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,

uni huojentaa tuskani.»

14Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,

panet yön painajaiset minua ahdistamaan.

15Mieluummin tahdon kuolla,

nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!

Hellitä minusta, anna minun kuolla

16Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.

Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.

17

7:17
Ps. 8:5,144:3
Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä

ja alati valvot häntä?

18Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille,

joka hetki sinä häntä tutkit.

19Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois?

Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?

20Jos olenkin tehnyt syntiä,

en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt,

sinä ihmisen vaanija?

Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi,

miksi noin kovin kannat minusta huolta?

21Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut,

miksi et ota pois syntiäni?

Pian minä muutun maaksi.

Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.