Jumala vastaa Jobille
Jumalan ensimmäinen puhe
Nyt minä kysyn sinulta, Job
1Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
2– Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?
3Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
Kuka on laskenut maan perustukset?
4Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset?
Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
5Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?
Kuka veti mittanuoran sen yli?
6Mihin laskettiin sen peruspylväät?
Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,
7kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat
ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?
Kuka sulki meren portit?
8Kuka sulki meren portit,
kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
9Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,
myrskypilvillä sen kapaloin.
10Minä laadin sille lait ja rajat
ja asetin portit ja salvat sen tielle,
11sanoin: »Tähän asti, ei edemmäs!
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.»
Oletko kutsunut esiin aamun?
12Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?
Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,
13niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin
ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?
14Aamuruskon syttyessä maa muuttuu
kuin savi, johon painetaan sinetti:
kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.
15Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa.
Röyhkeän käsivarsi murskataan.
Oletko laskeutunut syvyyden pohjaan?
16Oletko käynyt meren lähteillä,
oletko tutkinut syvyyden pohjan?
17Nousivatko eteesi tuonelan portit,
saitko nähdä kuoleman varjon ovet?
18Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?
Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!
Tunnetko sinä valon ja pimeyden asuinsijan?
19Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle,
tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?
20Sinäkö tuot valon maan ylle,
sinäkö opastat sen takaisin majaansa?
21Totta kai, sinähän tiedät kaiken,
sinä synnyit jo ennen niitä,
niin suuri on päiviesi luku!
Kuka säätää säät?
22Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta,
oletko nähnyt rakeiden varastot?
23Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten,
sodan päiviä, taistelun päivää varten.
24Tunnetko valon kulkutiet?
Mistä nousee polttava itätuuli?
25Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle,
kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?
26Kuka antaa sateen asumattomaan maahan,
autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?
27Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan,
niin että se vehmaana viheriöi?
28Kuka on sateen isä?
Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?
29Kenen kohdusta syntyy jää,
kenen sylistä taivainen huurre,
30kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle
ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?
Osaatko solmia yhteen Seulasten tähdet?
31Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet
tai avata Orionin siteet?
32Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet,
sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?
33Sinäkö tunnet taivaan säännöt,
määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?
34Kantaako äänesi pilviin asti,
kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?
35Sinkoatko sinä salamoita,
sanovatko ne sinulle: »Tässä olen, käske»?
36Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden?
Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?
37Kuka viisas voi laskea pilvien luvun?
Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,
38kun maa on kuin valettua metallia
ja multa on kovettunut kokkareiksi?
Sinäkö huolehdit villieläimistä?
39Sinäkö metsästät leijonalle saaliin,
sinäkö ruokit sen pennut,
40kun ne kyyristelevät luolassaan
tai odottavat tiheikössä?
41Sinäkö tuot ruoan korpille,
kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta
ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?