Job 33

₁Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani,

kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

₂Nyt minä avaan suuni,

kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

₃Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä,

minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

₄Jumalan henki on minut tehnyt,

Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

₅Vastaa minulle, jos voit,

esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

₆Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä,

samasta savesta meidät on tehty.

₇Miksi siis pelkäisit minua?

Minun käteni ei sinua maahan paina.

₈Minä kuulin sinun puheesi,

omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

₉»Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä.

En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.

₁₀Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan

ja kohtelee minua vihollisenaan.

₁₁Hän kytkee minut jalkapuuhun,

hän tarkkaa kaikkia teitäni.»

₁₂Minun on pakko sanoa:

sinä olet väärässä.

Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

₁₃Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan?

Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

₁₄Kyllä Jumala puhuu,

puhuu toisenkin kerran,

mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

₁₅Unessa, öisessä näyssä hän puhuu.

Kun ihminen vaipuu uneen,

kun hän nukkuu vuoteellaan,

₁₆silloin Jumala avaa hänen korvansa

ja varoittaa ja uhkaa

₁₇saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista

ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

₁₈sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan

tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

₁₉Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä,

kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

₂₀Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä,

edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

₂₁Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin,

kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

₂₂Hänen tiensä käy hautaa kohden,

tuonelan mahdit odottavat häntä.

₂₃Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli,

puolestapuhuja, yksi tuhansista,

niistä, jotka ilmoittavat ihmisille,

mikä on oikein.

₂₄Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille:

»Vapauta hänet vaipumasta hautaan,

olen saanut hänestä lunnaat!»

₂₅Silloin hänen ruumiinsa elpyy,

hänestä tulee yhtä uljas

kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

₂₆Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen,

hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.

Jumala on hänet pelastanut.

₂₇Hän laulaa kaikille ihmisille:

»Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran,

mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.

₂₈Hän lunasti minut, en joutunut hautaan,

minä saan yhä kulkea valossa.»

₂₉Näin Jumala tekee ihmiselle.

Kerran toisensa jälkeen

₃₀Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta.

Hän saa yhä katsella elämän valoa.

₃₁Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua,

ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

₃₂Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa,

sano toki –

mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

₃₃Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua

ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle,

mitä viisaus on.