1»Silloin minä olen jälleen kaikkien Israelin heimojen Jumala, ja ne ovat minun kansani», sanoo Herra.
Israel palaa kotimaahansa
2Näin sanoo Herra:
– Kansa, joka pääsi miekkaa pakoon,
sai armon autiomaassa.
Israel palaa jälleen maahansa
ja löytää rauhan.
3Herra ilmestyi minulle,
hän tuli kaukaa ja sanoi:
– Minä olen sinua aina rakastanut, Israel,
siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.
4Minä rakennan sinut uudelleen,
taas sinä nouset, neitsyt Israel.
Jälleen sinä koristaudut juhlaan,
otat käteesi rummun,
lähdet karkeloon toisten iloitsevien kanssa!
5Sinä istutat taas viinitarhoja
Samarian vuorille.
Ne, jotka istuttavat,
saavat myös korjata sadon.
6Tulee päivä,
jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorilla:
»Tulkaa, lähdetään Siioniin
Herran, Jumalamme, luo!»
7Näin sanoo Herra:
– Iloitkaa ja riemuitkaa Jaakobista,
huutakaa ylistystä kansoista parhaalle!
Kiittäkää Herraa, kaikukoon kaikkialla huuto:
»Nyt sinä, Herra, pelastat kansasi,
kaikki, jotka ovat jäljellä Israelista!»
8Minä tuon heidät takaisin
pohjoisesta maasta,
kokoan heidät maailman ääristä asti!
Heidän joukossaan ovat myös sokeat ja rammat,
raskaana olevat ja synnyttävät.
Suurena joukkona he kaikki palaavat tänne.
9He tulevat itkien, hartaasti rukoillen,
ja minä itse johdatan heitä.
Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle
tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.
Minä olen Israelin isä,
ja Efraim on minun esikoiseni.
10– Kansat, kuulkaa Herran sana!
Tulkoon se tiettäväksi merten ääriin saakka!
Sanokaa näin:
– Hän, joka hajotti Israelin,
kokoaa sen jälleen,
hän pitää siitä huolta kuin paimen laumastaan.
11Herra pelastaa Jaakobin jälkeläiset,
vapauttaa heidät sortajan kädestä.
12He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
virtanaan he tulevat, nauttivat Herran hyvyyttä.
Hän antaa viljaa, viiniä ja öljyä,
lampaita ja härkiä.
He itse ovat kuin kasteltu puutarha,
heidän kukoistuksensa ei koskaan enää kuihdu.
13Silloin neito iloitsee karkeloiden,
nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat.
He ovat saaneet kärsiä,
mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi,
lohdutan ja ilahdutan heitä.
14Minä ravitsen papit uhrirasvalla
ja ruokin kansani hyvillä lahjoilla,
sanoo Herra.
15Näin sanoo Herra:
– Kuulkaa! Ramasta kuuluu huuto,
katkera itku ja valitus.
Raakel itkee lapsiaan
eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole.
16Näin sanoo Herra:
– Lakkaa itkemästä,
kuivaa kyyneleet silmistäsi!
Saat palkan vaivannäöstäsi:
lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta,
sanoo Herra.
17– Sinulla on tulevaisuuden toivo:
lapsesi palaavat asuinsijoilleen,
sanoo Herra.
18Minä olen kauan kuullut
Efraimin vaikertavan:
»Sinä, Herra, olet kurittanut minua,
olen saanut kuritusta
kuin vikuroiva vasikka.
Anna minun palata luoksesi,
niin minä palaan,
sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.
19Nyt minä käännyn ja kadun,
minä käsitän nyt, mitä olen tehnyt,
ja lyön rintaani.
Suuri on häpeäni,
nuoruudestani saakka olen sitä kantanut.»
20Eikö Efraim ole minun rakas poikani,
silmieni ilo?
Vaikka puhunkin Efraimia vastaan,
en voi häntä unohtaa.
Minun sydämeni heltyy,
en voi olla armahtamatta häntä,
sanoo Herra.
21Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja,
jotta tietäisit, mistä tie kulkee.
Paina mieleesi tie,
se polku, jota olet kulkenut.
Palaa kotiin, neitsyt Israel,
palaa takaisin näihin kaupunkeihisi!
22Kuinka kauan vielä kääntyilet edestakaisin,
sinä päättämätön tyttö?
Nyt Herra luo täällä aivan uutta:
»Nainen miestä piirittää.»
23Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Minä käännän Juudan kohtalon. Silloin Juudan maassa ja sen kaupungeissa sanotaan jälleen: ’Herra siunatkoon sinua, pyhä vuori, vanhurskauden asuinpaikka!’ 24Juudan maassa ja sen kaupungeissa asutaan – maanviljelijät elävät siellä, ja paimenet liikkuvat laumoineen ympäri maata. 25Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen.»
26Tähän minä heräsin. Minä katselin ympärilleni. Olin nähnyt suotuisan unen.
27»Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä kylvän Israeliin ja Juudaan uutta elämää: ihmisiä ja eläimiä. 28Ja aivan kuten olen pitänyt huolen siitä, että Israel ja Juuda revitään ja särjetään, tuhotaan ja hävitetään ja niille tuotetaan onnettomuutta, niin minä nyt huolehdin siitä, että ne rakennetaan ja istutetaan uudelleen, sanoo Herra.
29– Niinä päivinä ei enää sanota:
»Isät söivät raakoja rypäleitä,
lasten hampaita vihloo.»
30»Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo.»
Uusi liitto
31»Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. 32Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
33»Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.»
35– Herra on pannut auringon valaisemaan päivää,
kuun ja tähdet radoilleen valaisemaan yötä.
Hän panee meren kuohumaan,
aallot pauhaamaan –
Herra Sebaot on hänen nimensä,
36ja hän sanoo näin:
– Yhtä varmasti kuin minä pidän voimassa
tämän järjestyksen,
yhtä varmasti pidän huolen siitä,
että Israelin jälkeläiset ovat aina minun kansani.
37Näin sanoo Herra:
– Yhtä vähän kuin voidaan mitata
taivaan avaruus
tai tutkia maan perustukset,
yhtä mahdoton minun on hylätä
Israelin jälkeläisiä
edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet,
sanoo Herra.
38»Aika tulee», sanoo Herra, »jolloin Jerusalem rakennetaan minun kaupungikseni, Hananelintornista aina Kulmaporttiin asti. 39Sieltä mittanuora vedetään vielä edemmäs, suoraan Garebinkukkulalle ja sieltä Goaan. 40Koko laakso, johon kuolleet on haudattu ja uhrieläinten tuhka hajotettu, sekä kaikki penkereet Kidroninpurolle ja idässä aina Hevosportin kulmaan saakka ovat silloin Herralle pyhitettyä maata. Sitä kaupunkia ei milloinkaan enää revitä eikä tuhota.»
