1Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli, mitä Jeremia sanoi. 2Silloin hän löi profeettaa ja pani hänet jalkapuuhun Benjaminin yläportille, josta tullaan temppelin alueelle. 3Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian vapaaksi, Jeremia sanoi hänelle: »Herra ei kutsu sinua enää nimellä Pashur vaan nimellä Magor-Missabib, Kauhua kaikkialla! 4Näin sanoo Herra: Minä saatan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Näet omin silmin, kun he kaatuvat vihollisen miekkaan. Minä annan koko Juudan Babylonian kuninkaan käsiin. Hän vie sen asukkaat Babyloniaan ja surmaa heidät. 5Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet sen vihollisten käsiin, kaiken, mitä sen asukkaat ovat työllään hankkineet, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Ne ryöstetään ja viedään Babyloniaan. 6Myös sinä, Pashur, ja koko sinun perheesi joudutte vankeuteen. Babyloniaan sinut viedään, siellä sinä kuolet ja sinne sinut haudataan – sinut ja kaikki ystäväsi, joita olet johtanut harhaan valheellisin puhein.»
Pilkka murtaa Jeremian
7– Herra, sinä olet taivutellut minua,
ja minä olen suostunut!
Sinä olet tarttunut minuun
ja ottanut minut valtaasi.
Päivästä päivään minä olen naurun aiheena,
kaikki pilkkaavat minua.
8Aina kun avaan suuni,
minun täytyy huutaa,
minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!
Herran sana tuo minulle
pilkkaa ja herjaa joka päivä.
9Mutta kun sanoin:
»Enää en halua ajatella häntä
enkä puhua hänen nimissään»,
tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut
liekehtivä tuli
ja luuni olisivat hehkuneet.
Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää,
mutta enää en jaksa.
10Nyt kuulen monien kuiskivan:
»Näettekö, kauhua kaikkialla!»
»Antakaa ilmi!»
»Annetaan hänet ilmi!»
Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni:
»Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan!
Silloin hän on vallassamme,
ja totisesti me kostamme!»
11Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari,
vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään.
Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat,
eikä sitä koskaan unohdeta,
alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.
12Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen,
sinä koettelet sydämen ja ajatukset –
kunpa näkisin, että kostat heille!
Sinun haltuusi olen uskonut asiani.
13Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa!
Hän pelastaa avuttoman
pahantekijöiden käsistä.
Jeremia kiroaa syntymänsä päivän
14– Kirottu olkoon päivä, jona synnyin,
vailla siunausta päivä,
jona äitini minut synnytti!
15Kirottu se mies,
joka toi isälleni ilosanoman
ja onnitteli häntä:
»Sinulle on syntynyt poika!»
16Käyköön sille miehelle,
niin kuin kävi kaupungeille,
jotka Herra armotta kukisti!
Kuulkoon hän valitushuudon aamulla,
hälytyksen keskellä päivää,
17kun ei surmannut minua kohtuun!
Äitini olisi saanut olla minun hautani
ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!
18Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta
näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa!
Koko elämäni kuluu häpeässä.
