Juudan synti ja rangaistus
1»Juudan asukkaiden synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, kaiverrettu timanttikärjellä heidän sydämensä tauluun ja heidän alttariensa sarviin. 2Niin heidän lapsensakin muistavat nämä alttarit ja asera-paalut, joita on vihreiden puiden katveessa, korkeilla kukkuloilla 3ja asumattomilla vuorilla. Minä annan ryöstäjien käsiin kaikki sinun tavarasi ja aarteesi, myös uhrikukkulasi. Tämä on rangaistus synneistä, joita olet tehnyt kaikkialla tässä maassa. 4Sinun täytyy luopua perinnöstäsi, jonka annoin sinulle, ja minä vien sinut vihollistesi orjaksi maahan, jota et tunne. Sinä olet sytyttänyt vihani tulen, sen liekki palaa sammumatta.»
Kirous ja siunaus
5Näin sanoo Herra:
– Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin,
katoavaisten ihmisten voimaan,
mies, jonka sydän luopuu Herrasta!
6Hän on kuin piikkipensas,
joka yksin kituu aavikolla,
kasvaa kivierämaassa,
suolaisella kamaralla,
missä kukaan ei asu.
7Siunattu on se mies,
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
8Hän on kuin puron partaalle istutettu puu,
joka kurottaa juurensa veteen.
Ei se pelkää helteen tuloa,
sen lehvät pysyvät aina vihreinä.
Vaikka tulee kuiva vuosi,
ei sillä ole mitään hätää,
silloinkin se kantaa hedelmää.
9Petollinen on ihmissydän,
paha ja parantumaton
vailla vertaa!
Kuka sen tuntee?
10Minä, Herra, tutkin sydämet,
tiedän salaisimmatkin ajatukset.
Minä annan kullekin sen mukaan,
miten hän elää
ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.
11Joka vääryydellä hankkii omaisuutta,
on kuin peltopyy,
joka hautoo vieraan linnun munia.
Jo voimiensa päivinä
hän menettää kaiken,
ja lopulta hän on pelkkä narri.
12– Kunnian valtaistuin,
korkealle korotettu alusta asti,
on meidän pyhäkkömme paikka.
13Herra, sinä olet Israelin toivo!
Kaikki, jotka hylkäävät sinut,
saavat onnettoman lopun,
jotka luopuvat sinusta,
häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet.
Sillä he ovat hylänneet Herran,
elävän veden lähteen.
14Paranna sinä minut, Herra,
niin minä paranen.
Auta minua,
niin minä saan avun.
Sinua yksin minä ylistän!
15Ihmiset kysyvät minulta ilkkuen:
»Miksei Herran sana käy toteen?
Missä se tuho viipyy?»
16Sinä, Herra, tiedät,
etten ole pakoillut paimenen tehtävää,
jonka minulle annoit.
En minä ole toivonut tuhon päivää.
Sinä tiedät kyllä
kaiken, mitä olen julistanut.
17Älä täytä minua kauhulla!
Sinä olet ainoa turvani,
kun onnettomuuden päivä tulee.
18Saakoot onnettoman lopun ne,
jotka minua vainoavat,
mutta säästä minut!
Anna heidän joutua kauhun valtaan,
älä minun!
Tuo heille onnettomuuden päivä,
tuhoa heidät, tuhoa perin pohjin!
Pyhittäkää sapatti!
19Herra sanoi minulle:
»Mene seisomaan Kansanportille, jonka kautta Juudan kuninkaat kulkevat, ja käy kaikilla muillakin Jerusalemin porteilla. 20Sano näin: Kuulkaa, mitä Herra sanoo teille, te Juudan kuninkaat ja Juudan ja Jerusalemin asukkaat, jotka kuljette näistä porteista! 21Herra puhuu näin: Jos tahdotte elää, pitäkää huoli siitä, ettette kanna sapattina mitään kantamusta ettekä tuo mitään sisään Jerusalemin porteista! 22Älkää viekö sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä. Pyhittäkää sapatti, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä. 23Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet minua eivätkä ottaneet mitään opikseen.
24»Jos te nyt kuulette minua, sanoo Herra – jos ette tuo sapatinpäivänä mitään kantamusta sisään tämän kaupungin porteista ettekä tee mitään työtä, vaan pyhitätte sapatin – 25niin näistä porteista kulkee hoviväkensä kanssa kuninkaita, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla ja jotka istuvat Daavidin valtaistuimella. Myös Juudan ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on aina oleva asuttu. 26He tulevat Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäristöstä, Benjaminin maasta, läntisiltä kukkuloilta, vuorilta ja Negevistä ja tuovat Herran temppeliin polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsuketta, tuovat hänelle myös kiitosuhrinsa. 27Mutta jos te ette kuule minua ettekä pyhitä sapattia vaan tuotte kantamuksia sisään Jerusalemin porteista, minä sytytän tuleen sen portit. Tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.»
