Tuomarien kirja 15

₁Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: »Tahtoisin mennä vaimoni luo.» Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä ₂vaan sanoi: »Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle.» ₃Silloin Simson sanoi: »Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille.»

₄Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. ₅Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat.

₆Filistealaiset kyselivät toisiltaan: »Kuka tämän teki?» He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. ₇Mutta Simson sanoi heille: »Koska te näin teitte, minä en hellitä, ennen kuin olen kostanut teille.» ₈Ja hän kävi heidän kimppuunsa, löi heidän luunsa murskaksi ja surmasi heitä suuren joukon. Sitten hän meni Etamin kallioille ja jäi sinne luolaan asumaan.

₉Filistealaiset lähtivät liikkeelle, pystyttivät sotaleirinsä Juudaan ja levittäytyivät Lehin seudulle. ₁₀Juudan miehet kysyivät: »Miksi hyökkäätte meitä vastaan?» Filistealaiset vastasivat: »Olemme tulleet ottamaan Simsonin vangiksi tehdäksemme hänelle, niin kuin hän teki meille.» ₁₁Silloin kolmetuhatta Juudan heimon miestä lähti Etamin kallioille. He tulivat Simsonin luolalle ja sanoivat: »Sinähän tiedät, että filistealaiset pitävät meitä vallassaan. Miksi teit meille tämän?» Simson vastasi: »Minä tein heille, niin kuin he tekivät minulle.» ₁₂Miehet sanoivat: »Olemme tulleet vangitsemaan sinut ja luovuttamaan sinut filistealaisille.» Simson sanoi heille: »Vannokaa, ettette itse lyö minua hengiltä.» ₁₃He vastasivat: »Emme me sinua tapa. Me vain sidomme sinut ja luovutamme sinut heille.» He sitoivat hänet kahdella vastapunotulla köydellä ja veivät hänet mukanaan.

₁₄Kun Simson tuotiin Lehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. ₁₅Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä. ₁₆Sitten hän sanoi:

₁₇Tämän sanottuaan hän heitti leukaluun pois. Siitä lähtien paikan nimenä on ollut Ramat-Lehi.

₁₈Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: »Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin.» ₁₉Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. Siitä paikka sai nimen En-Kore, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä.

₂₀Simson oli Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta filistealaisvallan aikaan.