Jesaja 9

₁Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,

näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

loistaa kirkkaus.

₂Sinä teet runsaaksi riemun,

annat suuren ilon.

He iloitsevat sinun edessäsi

niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,

niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

₃Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,

valjaat, jotka painavat olkapäitä,

ja heidän käskijänsä sauvan

sinä murskaat,

niin kuin murskasit Midianin vallan.

₄Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,

kaikki veren tahrimat vaatteet

poltetaan,

ne joutuvat tulen ruoaksi.

₅Sillä lapsi on syntynyt meille,

poika on annettu meille.

Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on

Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

₆Suuri on hänen valtansa,

ja rauha on loputon

Daavidin valtaistuimella

ja hänen valtakunnassaan.

Oikeus ja vanhurskaus

on sen perustus ja tuki

nyt ja aina.

Tämän saa aikaan

Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

₇Herra lähetti sanan Jaakobille,

tuomion sanan Israelille.

₈Koko kansa sai nähdä sen todeksi,

niin Efraim kuin Samarian asukkaat,

jotka ylpeinä uhmaten sanoivat:

₉»Savitiiliseinät ovat sortuneet,

me rakennamme hakatuista kivistä!

Sykomoripuiset tukipölkyt on pirstottu,

nyt tuodaan tilalle setripalkkeja!»

₁₀Herra valoi rohkeutta Israelin vastustajiin

ja yllytti sen vihollisia:

₁₁Syyriaa idässä, Filisteaa lännessä.

Ahnaasti ne haukkasivat Israelia, suun täydeltä.

Vieläkään ei väistynyt hänen vihansa,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

₁₂Kansa ei palannut kurittajansa luo

eikä turvautunut Herraan Sebaotiin.

₁₃Niin Herra leikkasi Israelilta pään ja hännän,

leikkasi palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä:

₁₄vanhimmat ja ylimykset – siinä on pää,

profeetat, nuo valheopettajat – siinä on häntä.

₁₅Sillä johtajat olivat johtaneet kansan harhaan

ja saattaneet johdettavansa sekasortoon ja hämminkiin.

₁₆Niinpä Herra ei säästänyt tämän kansan nuorukaisia

eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä,

sillä ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa,

jokainen suu puhuu herjasanoja.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

₁₇Ja niin vääryys palaa liekehtien,

niin kuin tuli syö orjantappurat ja ohdakkeet

ja sytyttää metsän tiheiköt,

niin että ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

₁₈Maa hehkuu Herran Sebaotin suuttumusta,

ja liekit nielevät ihmisiä.

Toinen toistaan he eivät armahda,

₁₉he syövät oikealta ja jäävät nälkäisiksi,

ahmivat vasemmalta eivätkä tule kylläisiksi,

kukin syö oman käsivartensa lihaa,

₂₀Manasse Efraimia, Efraim Manassea,

ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.