Maher-Salal-Has-Bas, merkki kansalle
1Herra sanoi minulle: »Ota iso sinettikivi ja kaiverra siihen selvin kirjainmerkein: ’Maher-Salal-Has-Bas.’» 2Minä kutsuin todistajiksi luotettavat miehet, pappi Urian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.
3Ja minä lähestyin vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi minulle: »Anna hänelle nimeksi Maher-Salal-Has-Bas, 4sillä ennen kuin tämä lapsi on oppinut sanomaan ’isä’ ja ’äiti’, viedään Damaskoksen aarteet ja Samarian ryöstösaalis Assyrian kuninkaan jalkojen juureen.»
Hyökyaalto uhkaa Assyriasta
5Taas Herra puhui minulle. Hän sanoi:
6– Koska tämä kansa pitää halpana
hiljaa virtaavia Siloan vesiä
ja sen tähden säikkyy Resiniä ja Remaljan poikaa,
7minä, Herra, nostatan ylitsenne vyörymään
Suuren virran väkevät vedet:
Assyrian kuninkaan ja hänen mahtinsa.
Se virta paisuu yli äyräittensä,
se karkaa uomistaan kaikkialla,
8Juudankin se saavuttaa, kuohuen se tulvii yli,
kohoaa kaulaan saakka.
Se levittää siipensä äärestä ääreen
yli sinun maasi, Immanuel.
9Kohottakaa sotahuuto, kansat,
pian joudutte kauhun valtaan!
Kuulkaa, te maan äärten asukkaat,
pukeutukaa taisteluvarusteisiin,
pian joudutte kauhun valtaan!
Niin, pukeutukaa taisteluvarusteisiin,
te joudutte kauhun valtaan!
10Tehkää suunnitelma! Se raukeaa.
Neuvotelkaa! Ei se hyödytä.
Meidän kanssamme on Jumala!
Herra, Israelin kompastuskivi
11Tämän Herra puhui minulle. Lujalla kädellä hän veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Herra sanoi:
12– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi,
mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu.
Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö,
mitä se pelkää.
13Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä,
pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään.
14Hänestä on tuleva solmu ja este,
kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle,
Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
15Monet heistä kompastuvat,
syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat,
tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.
Kääröön sinetöity varoitus
16– Kierrä kiinni käärö, se jääköön todisteeksi,
sinetöi tämä opetus oppilaitteni keskellä.
17Minä jään odottamaan Herraa,
joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta,
häneen minä panen toivoni.
18Minä ja nämä lapset, jotka Herra on minulle antanut,
me olemme tässä, enteinä ja merkkeinä Israelille,
Herran Sebaotin merkkeinä –
hänen, jonka asuinpaikka on Siionin vuori.
19Te kuulette sanottavan: »Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat.» Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? 20Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita. 21Se joutuu kuljeksimaan tässä maassa ahdistettuna ja nälkäisenä. Nälän yltyessä se ärtyy ja kiroaa kuninkaansa ja Jumalansa ja kääntää katseensa taivaalle 22ja taas maahan, mutta näkee kaikkialla vain vaivaa ja pimeyttä, ahdistusta vailla valonkajoa, synkkyyttä ilman valonsädettä. 23Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa.
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa
Aikoinaan Herra vei kunnian
Sebulonin ja Naftalin mailta.
Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan
Meren tien,
Jordanin takaisen maan
ja muukalaisten Galilean.
