Jesaja 66

₁Näin sanoo Herra:

– Taivas on minun valtaistuimeni,

maa on koroke minun jalkojeni alla.

Millaisen talon te minulle rakentaisitte,

millaisen asuinsijan?

₂Kaiken tämän on minun käteni tehnyt,

niin nämä ovat syntyneet,

sanoo Herra.

Köyhää minä katson, köyhää,

hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.

₃Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte ihmisiä,

te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta niskan.

Sian verta ovat teidän ruokauhrinne,

pahan palvontaa teidän suitsutuksenne.

Te olette valinneet omat tienne

ja mieltyneet omiin iljetyksiinne,

₄ja minä puolestani valitsen kurituksen tien,

teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte.

Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut,

kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut.

Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni,

ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.

₅Kuulkaa Herran sana,

te, jotka olette arkoja minun sanani alla:

– Teidän veljenne sanovat,

nuo, jotka ovat teitä vihanneet

ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään

minun nimeni tähden:

»Osoittakoon Herra kirkkautensa,

sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!»

Mutta he joutuvat häpeään.

₆Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista,

melua, joka tulee temppelistä!

Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen.

₇Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet,

Siion on jo synnyttänyt,

ennen kuin tuska on ehtinyt tulla,

hän on saattanut maailmaan poikalapsen.

₈Kuka on kuullut,

kuka on nähnyt tällaista?

Syntyykö maa yhdessä päivässä,

syntyykö kansa yhdellä kertaa?

Mutta heti kipujen alkaessa

Siion synnytti omat lapsensa.

₉– Minäkö avaisin kohdun suun

saattamatta synnytystä päätökseen?

kysyy Herra.

– Minä, joka ohjaan synnyttäjää,

estäisinkö minä häntä synnyttämästä?

kysyy sinun Jumalasi.

₁₀Iloitkaa Jerusalemin kanssa,

riemuitkaa kaupungin tähden,

te kaikki, jotka sitä rakastatte!

Juhlikaa riemuiten sen kanssa,

te kaikki, jotka sitä suritte.

₁₁Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi

lohtua antavista rinnoista,

saatte nauttia, juoda yltäkyllin

sen voiman ja mahdin nisistä.

₁₂Näin sanoo Herra:

– Katso, minä ohjaan Siioniin

rauhan kuin virran.

Kuin uomastaan tulvivan puron

minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.

Sen imeväisiä kannetaan sylissä

ja keinutellaan polvien päällä.

₁₃Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,

niin minä teitä lohdutan,

Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun:

₁₄kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu,

te kukoistatte kuin vehmas niitty.

Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman

ja viholliset hänen vihansa.

₁₅Katso, Herra saapuu tulenlieskassa,

hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli.

Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna,

hänen jyrinänsä liekkeinä.

₁₆Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella,

hänen miekkansa lyö ihmissukua,

ja monet kaatuvat sen lävistäminä:

₁₇nuo, jotka puhdistautuvat ja valmistautuvat

palvontatarhojen menoihin

johtajansa ympärillä,

nuo, jotka syövät kaikkea iljettävää,

sian lihaa, rottia –

minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa,

ja he kaikki saavat loppunsa,

sanoo Herra.

₂₂Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,

pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,

niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.

₂₃Ja aina uudenkuun päivänä

ja jokaisena sapattina

tulee koko ihmissuku,

ja kaikki kumartuvat minun eteeni,

sanoo Herra.

₂₄Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit,

jotka ovat minusta luopuneet.

Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,

liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.

Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.