En minä vaikene, sanoo Herra

65¹

mutta he eivät ole minua etsineet,

olen ollut läsnä,

mutta he eivät ole minua kyselleet,

olen sanonut: »Tässä olen, tässä olen!»

tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi

minun nimeäni.

²

tätä vastahakoista kansaa kohden,

kansaa, joka kulkee väärää tietä

oman mielensä mukaan,

³kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa,

joka alati minun silmieni edessä

uhraa puutarhoissa

ja polttaa suitsukkeita tiilialttareilla.

⁴He oleskelevat haudoissa

ja yöpyvät kallionkoloissa,

heille kelpaa ruoaksi sian liha,

kelvotonta uhrilihaa he keittävät astioissaan.

⁵

älä koske minuun! Minä olen sinulle pyhä.»

Tämän kansan teot täyttävät sieraimeni vihan savulla,

minun vihani liekehtii päivästä päivään.

⁶

En minä vaikene!

Kaiken minä olen maksanut,

ja minä maksan suoraan käteen.

⁷

ja heidän isiensä rikkomukset

samalla kertaa,

sanoo Herra.

Koska he ovat polttaneet suitsutusta vuorilla

ja herjanneet minua kukkuloilla,

minä aivan heti luen heille palkan suoraan käteen.

⁸Näin sanoo Herra:

– Kun viinirypäleet ovat mehukkaita,

sanotaan: »Varokaa turmelemasta niitä, niissä on siunaus.»

Samalla tavoin minä huolehdin palvelijoistani,

ettei kaikki tuhoutuisi.

⁹

Juudan jälkeläisistä minä teen vuorteni perijän.

Minun valittuni ne perivät,

minun palvelijani asuvat siellä.

¹⁰

Akorinlaaksosta nautakarjan lepäilypaikka.

Nekin ovat kansani maata,

kansan, joka minua etsii.

¹¹Mutta te, jotka olette hylänneet Herran

ja unohtaneet minun pyhän vuoreni,

te, jotka katoitte juhlapöydän onnenjumalalle Gadille

ja täytitte sekoitusmaljan kohtalonjumalan Menin kunniaksi,

¹²

minä määrään teidät kumartumaan teuraiksi.

Kun minä kutsuin, te ette vastanneet,

kun minä puhuin, te ette kuunnelleet

vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää,

ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.

¹³

– Minun palvelijani saavat syödäkseen,

mutta te näette nälkää,

minun palvelijani saavat juodakseen,

mutta te kärsitte janoa,

minun palvelijani iloitsevat,

mutta teidän osanne on häpeä,

¹⁴minun palvelijani riemuitsevat

sydän täynnä onnea,

mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan

ja valitatte mieli murtuneena.

¹⁵

»Surmatkoon Herra sinut,

niin kuin hän surmasi heidät!»

Mutta omia palvelijoitani olen kutsuva uusilla nimillä.

¹⁶

on saava siunauksen oikean Jumalan nimessä,

ja joka vannoo tässä maassa,

on vannova oikean Jumalan nimeen.

Ja kaikki menneet murheet on unohdettu,

niitä ei enää missään näy.

Uusi taivas ja uusi maa

¹⁷

ja uuden maan.

Menneitä ei enää muistella,

ne eivät nouse mieleen.

¹⁸

siitä, mitä minä luon.

Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,

teen riemuitsevaksi sen kansan.

¹⁹

iloitsen kansastani.

Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,

ei valitusta,

²⁰eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään,

ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen.

Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,

jonka vuodet jäävät alle sadan,

häntä surkutellaan.

²¹

he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,

²²ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi,

eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän.

Niin kuin puiden päivät,

niin ovat minun omieni päivät.

Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.

²³

eivät synny kuollakseen kohta,

vaan he ovat Herran siunaama suku

ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.

²⁴

kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.

²⁵

leijona syö heinää kuin härkä,

ja käärmeen ruokana on maan tomu.

Kukaan ei tee pahaa,

kukaan ei vahingoita ketään

minun pyhällä vuorellani,

sanoo Herra.