64¹Kunpa leimahtaisit kuin tuli tiheikössä,

kuin tuli, joka saa veden kiehumaan!

Näytä jo vihollisille nimesi voima,

niin että kansakunnat vapisevat sinun edessäsi,

²kun teet pelottavan voimallisia tekoja,

meillekin ennalta aavistamattomia.

Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään!

³Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,

ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,

että olisi muuta jumalaa kuin sinä,

Jumalaa, joka auttaa

niitä, jotka häntä odottavat.

⁴Sinä olet etsinyt

niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,

jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.

Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,

me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.

⁵

kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.

Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,

ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

⁶Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,

joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.

Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi

ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.

⁷

Me olemme savea, sinä saven valaja,

kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

⁸Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,

älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.

Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.

⁹Sinun pyhät kaupunkisi ovat nyt raunioina,

Siion on kuin aavikko,

Jerusalemissa asuu autius.

¹⁰

jossa isämme sinua ylistivät,

on jäänyt tulen saaliiksi.

Kaikki meille kallis ja rakas on tuhottu.

¹¹Voitko sinä, Herra, tyynenä katsoa tätä?

Yhäkö vain olet vaiti ja annat vaivaa vaivan päälle?

En minä vaikene, sanoo Herra

65¹

mutta he eivät ole minua etsineet,

olen ollut läsnä,

mutta he eivät ole minua kyselleet,

olen sanonut: »Tässä olen, tässä olen!»

tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi

minun nimeäni.

²

tätä vastahakoista kansaa kohden,

kansaa, joka kulkee väärää tietä

oman mielensä mukaan,

³kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa,

joka alati minun silmieni edessä

uhraa puutarhoissa

ja polttaa suitsukkeita tiilialttareilla.

⁴He oleskelevat haudoissa

ja yöpyvät kallionkoloissa,

heille kelpaa ruoaksi sian liha,

kelvotonta uhrilihaa he keittävät astioissaan.

⁵

älä koske minuun! Minä olen sinulle pyhä.»

Tämän kansan teot täyttävät sieraimeni vihan savulla,

minun vihani liekehtii päivästä päivään.

⁶

En minä vaikene!

Kaiken minä olen maksanut,

ja minä maksan suoraan käteen.

⁷

ja heidän isiensä rikkomukset

samalla kertaa,

sanoo Herra.

Koska he ovat polttaneet suitsutusta vuorilla

ja herjanneet minua kukkuloilla,

minä aivan heti luen heille palkan suoraan käteen.

⁸Näin sanoo Herra:

– Kun viinirypäleet ovat mehukkaita,

sanotaan: »Varokaa turmelemasta niitä, niissä on siunaus.»

Samalla tavoin minä huolehdin palvelijoistani,

ettei kaikki tuhoutuisi.

⁹

Juudan jälkeläisistä minä teen vuorteni perijän.

Minun valittuni ne perivät,

minun palvelijani asuvat siellä.

¹⁰

Akorinlaaksosta nautakarjan lepäilypaikka.

Nekin ovat kansani maata,

kansan, joka minua etsii.

¹¹Mutta te, jotka olette hylänneet Herran

ja unohtaneet minun pyhän vuoreni,

te, jotka katoitte juhlapöydän onnenjumalalle Gadille

ja täytitte sekoitusmaljan kohtalonjumalan Menin kunniaksi,

¹²

minä määrään teidät kumartumaan teuraiksi.

Kun minä kutsuin, te ette vastanneet,

kun minä puhuin, te ette kuunnelleet

vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää,

ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.

¹³

– Minun palvelijani saavat syödäkseen,

mutta te näette nälkää,

minun palvelijani saavat juodakseen,

mutta te kärsitte janoa,

minun palvelijani iloitsevat,

mutta teidän osanne on häpeä,

¹⁴minun palvelijani riemuitsevat

sydän täynnä onnea,

mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan

ja valitatte mieli murtuneena.

¹⁵

»Surmatkoon Herra sinut,

niin kuin hän surmasi heidät!»

Mutta omia palvelijoitani olen kutsuva uusilla nimillä.

¹⁶

on saava siunauksen oikean Jumalan nimessä,

ja joka vannoo tässä maassa,

on vannova oikean Jumalan nimeen.

Ja kaikki menneet murheet on unohdettu,

niitä ei enää missään näy.

Uusi taivas ja uusi maa

¹⁷

ja uuden maan.

Menneitä ei enää muistella,

ne eivät nouse mieleen.

¹⁸

siitä, mitä minä luon.

Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,

teen riemuitsevaksi sen kansan.

¹⁹

iloitsen kansastani.

Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,

ei valitusta,

²⁰eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään,

ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen.

Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,

jonka vuodet jäävät alle sadan,

häntä surkutellaan.

²¹

he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,

²²ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi,

eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän.

Niin kuin puiden päivät,

niin ovat minun omieni päivät.

Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.

²³

eivät synny kuollakseen kohta,

vaan he ovat Herran siunaama suku

ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.

²⁴

kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.

²⁵

leijona syö heinää kuin härkä,

ja käärmeen ruokana on maan tomu.

Kukaan ei tee pahaa,

kukaan ei vahingoita ketään

minun pyhällä vuorellani,

sanoo Herra.

Arvottomat uhrilahjat

66¹

– Taivas on minun valtaistuimeni,

maa on koroke minun jalkojeni alla.

Millaisen talon te minulle rakentaisitte,

millaisen asuinsijan?

²

niin nämä ovat syntyneet,

sanoo Herra.

Köyhää minä katson, köyhää,

hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.

³Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte ihmisiä,

te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta niskan.

Sian verta ovat teidän ruokauhrinne,

pahan palvontaa teidän suitsutuksenne.

Te olette valinneet omat tienne

ja mieltyneet omiin iljetyksiinne,

⁴

teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte.

Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut,

kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut.

Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni,

ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.

Herran kansa pelastuu, viholliset tuomitaan

⁵Kuulkaa Herran sana,

te, jotka olette arkoja minun sanani alla:

– Teidän veljenne sanovat,

nuo, jotka ovat teitä vihanneet

ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään

minun nimeni tähden:

»Osoittakoon Herra kirkkautensa,

sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!»

Mutta he joutuvat häpeään.

⁶Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista,

melua, joka tulee temppelistä!

Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen.

⁷

Siion on jo synnyttänyt,

ennen kuin tuska on ehtinyt tulla,

hän on saattanut maailmaan poikalapsen.

⁸Kuka on kuullut,

kuka on nähnyt tällaista?

Syntyykö maa yhdessä päivässä,

syntyykö kansa yhdellä kertaa?

Mutta heti kipujen alkaessa

Siion synnytti omat lapsensa.

⁹– Minäkö avaisin kohdun suun

saattamatta synnytystä päätökseen?

kysyy Herra.

– Minä, joka ohjaan synnyttäjää,

estäisinkö minä häntä synnyttämästä?

kysyy sinun Jumalasi.

¹⁰Iloitkaa Jerusalemin kanssa,

riemuitkaa kaupungin tähden,

te kaikki, jotka sitä rakastatte!

Juhlikaa riemuiten sen kanssa,

te kaikki, jotka sitä suritte.

¹¹Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi

lohtua antavista rinnoista,

saatte nauttia, juoda yltäkyllin

sen voiman ja mahdin nisistä.

¹²

– Katso, minä ohjaan Siioniin

rauhan kuin virran.

Kuin uomastaan tulvivan puron

minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.

Sen imeväisiä kannetaan sylissä

ja keinutellaan polvien päällä.

¹³

niin minä teitä lohdutan,

Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun:

¹⁴kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu,

te kukoistatte kuin vehmas niitty.

Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman

ja viholliset hänen vihansa.

¹⁵

hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli.

Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna,

hänen jyrinänsä liekkeinä.

¹⁶

hänen miekkansa lyö ihmissukua,

ja monet kaatuvat sen lävistäminä:

¹⁷

palvontatarhojen menoihin

johtajansa ympärillä,

nuo, jotka syövät kaikkea iljettävää,

sian lihaa, rottia –

minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa,

ja he kaikki saavat loppunsa,

sanoo Herra.

¹⁸Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. ¹⁹

²²

pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,

niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.

²³

ja jokaisena sapattina

tulee koko ihmissuku,

ja kaikki kumartuvat minun eteeni,

sanoo Herra.

²⁴

jotka ovat minusta luopuneet.

Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,

liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.

Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.