1Kunpa leimahtaisit kuin tuli tiheikössä,
kuin tuli, joka saa veden kiehumaan!
Näytä jo vihollisille nimesi voima,
niin että kansakunnat vapisevat sinun edessäsi,
2kun teet pelottavan voimallisia tekoja,
meillekin ennalta aavistamattomia.
Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään!
3Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
4Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,
me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.
5Kuin saastaa me olemme olleet,
kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
6Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi
ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
7Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
8Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,
älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
9Sinun pyhät kaupunkisi ovat nyt raunioina,
Siion on kuin aavikko,
Jerusalemissa asuu autius.
10Pyhä, ihana huoneemme,
jossa isämme sinua ylistivät,
on jäänyt tulen saaliiksi.
Kaikki meille kallis ja rakas on tuhottu.
11Voitko sinä, Herra, tyynenä katsoa tätä?
Yhäkö vain olet vaiti ja annat vaivaa vaivan päälle?
