Laulu viinitarhasta

5¹

laulun rakkaasta ystävästäni

ja hänen viinitarhastaan.

Ystävälläni oli viinitarha

hedelmällisellä rinnemaalla.

²Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä

ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä,

hän rakensi sen keskelle vartiotornin

ja louhi kallioon viinikuurnan.

Hän odotti makeiden rypäleiden satoa,

mutta tarha kasvoi villimarjoja.

³Ja nyt, Jerusalemin asukkaat

ja Juudan miehet,

ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!

⁴

Mitä jäi tekemättä?

Minä odotin siltä rypäleitä,

miksi se kasvoi villimarjoja?

⁵

mitä teen viinitarhalleni.

Minä revin aidan sen ympäriltä,

ja se jää eläinten laitumeksi,

minä hajotan sen muurin,

ja se jää kaikkien tallattavaksi.

⁶Minä jätän tarhani hylkymaaksi.

Sitä ei enää kitketä, ei karsita,

siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa.

Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.

⁷Herran Sebaotin viinitarha

on Israelin kansa

ja Juudan heimo se köynnös,

josta hän iloitsi.

Hän odotti oikeuden valtaa,

mutta kaikki oli mielivaltaa,

hän tahtoi vanhurskasta hallitusta,

mutta kuuli vain katkeraa valitusta.

Voi teitä!

⁸

ja yhdistävät pellon peltoon,

kunnes koko maa on yksin heidän

eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.

⁹Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:

– Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,

suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.

¹⁰Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä,

ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.

¹¹

lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa,

niitä, jotka viinistä hehkuvina

valvovat yömyöhään!

¹²

viini virtaa heidän pidoissaan.

Herran tekoja he eivät huomaa,

eivät näe hänen kättensä töitä.

¹³Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan,

ennen kuin kukaan arvaakaan.

Sen ylhäiset kuolevat nälkään

ja köyhä kansa nääntyy janoon.

¹⁴

ja avannut kurkkunsa ammolleen.

Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset,

remuava joukko ja juhlien humu.

¹⁵

miehen on pakko kumartua,

ja ylpeät silmät painuvat maahan.

¹⁶

pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.

¹⁷Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan

ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.

¹⁸Voi niitä,

jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,

jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.

¹⁹

»Pian nyt!

Pankoon Herra heti toimeksi mitä aikoo,

niin saamme sen nähdä!

Käyköön nyt tässä toteen

Israelin Pyhän suunnitelma,

niin saamme sen kokea!»

²⁰

ja hyvää pahaksi!

Pimeyden he kääntävät valoksi

ja valon pimeydeksi,

karvaan makeaksi

ja makean karvaaksi.

²¹

ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

²²Voi niitä, jotka ovat sankareita

viiniruukun ääressä,

niitä, jotka ovat väkeviä

juomien sekoittajina!

²³

Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.

Herran viha

²⁴

niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,

niin lahoavat heidän juurensa

ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.

He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt

ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.

²⁵

hän kohottaa kätensä ja lyö.

Vuoret järähtelevät,

ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

Kaukainen kansa saapuu rankaisijaksi

²⁶

maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,

ja nopeasti he rientävät sieltä.

²⁷Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,

kukaan heistä ei nuku eikä torku.

Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,

eikä kenenkään kengästä katkea hihna.

²⁸Heidän nuolensa ovat teroitetut

ja kaikki jousensa jännitetyt,

hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii

ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.

²⁹He ärjyvät kuin jalopeurat,

heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,

joka karjahtaen sieppaa saaliin

ja raahaa sen mukanaan

kenenkään uskaltamatta asettua tielle.

³⁰Sinä päivänä se kaukainen kansa

ärjyen uhkaa tätä maata,

kohisten kuin meri.

Mihin katseesi luotkin,

vain pimeyttä ja ahdistusta.

Valo on kadonnut synkkiin pilviin.