Jesaja 5

₁Ystävästäni minä tahdon laulaa,

laulun rakkaasta ystävästäni

ja hänen viinitarhastaan.

Ystävälläni oli viinitarha

hedelmällisellä rinnemaalla.

₂Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä

ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä,

hän rakensi sen keskelle vartiotornin

ja louhi kallioon viinikuurnan.

Hän odotti makeiden rypäleiden satoa,

mutta tarha kasvoi villimarjoja.

₃Ja nyt, Jerusalemin asukkaat

ja Juudan miehet,

ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!

₄Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni?

Mitä jäi tekemättä?

Minä odotin siltä rypäleitä,

miksi se kasvoi villimarjoja?

₅Nyt kerron teille,

mitä teen viinitarhalleni.

Minä revin aidan sen ympäriltä,

ja se jää eläinten laitumeksi,

minä hajotan sen muurin,

ja se jää kaikkien tallattavaksi.

₆Minä jätän tarhani hylkymaaksi.

Sitä ei enää kitketä, ei karsita,

siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa.

Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.

₇Herran Sebaotin viinitarha

on Israelin kansa

ja Juudan heimo se köynnös,

josta hän iloitsi.

Hän odotti oikeuden valtaa,

mutta kaikki oli mielivaltaa,

hän tahtoi vanhurskasta hallitusta,

mutta kuuli vain katkeraa valitusta.

₈Voi niitä, jotka liittävät talon taloon

ja yhdistävät pellon peltoon,

kunnes koko maa on yksin heidän

eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.

₉Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:

– Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,

suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.

₁₀Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä,

ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.

₁₁Voi niitä, jotka jo ani varhain

lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa,

niitä, jotka viinistä hehkuvina

valvovat yömyöhään!

₁₂Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut,

viini virtaa heidän pidoissaan.

Herran tekoja he eivät huomaa,

eivät näe hänen kättensä töitä.

₁₃Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan,

ennen kuin kukaan arvaakaan.

Sen ylhäiset kuolevat nälkään

ja köyhä kansa nääntyy janoon.

₁₄Ja niin tuoni on levittänyt kitansa

ja avannut kurkkunsa ammolleen.

Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset,

remuava joukko ja juhlien humu.

₁₅Ihminen joutuu nöyrtymään,

miehen on pakko kumartua,

ja ylpeät silmät painuvat maahan.

₁₆Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa oikeutta,

pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.

₁₇Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan

ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.

₁₈Voi niitä,

jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,

jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.

₁₉He sanovat:

»Pian nyt!

Pankoon Herra heti toimeksi mitä aikoo,

niin saamme sen nähdä!

Käyköön nyt tässä toteen

Israelin Pyhän suunnitelma,

niin saamme sen kokea!»

₂₀Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi

ja hyvää pahaksi!

Pimeyden he kääntävät valoksi

ja valon pimeydeksi,

karvaan makeaksi

ja makean karvaaksi.

₂₁Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään

ja omasta mielestään ovat perin viisaita!

₂₂Voi niitä, jotka ovat sankareita

viiniruukun ääressä,

niitä, jotka ovat väkeviä

juomien sekoittajina!

₂₃Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi.

Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.

₂₄Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen,

niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,

niin lahoavat heidän juurensa

ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.

He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt

ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.

₂₅Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä,

hän kohottaa kätensä ja lyö.

Vuoret järähtelevät,

ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

₂₆Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle,

maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,

ja nopeasti he rientävät sieltä.

₂₇Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,

kukaan heistä ei nuku eikä torku.

Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,

eikä kenenkään kengästä katkea hihna.

₂₈Heidän nuolensa ovat teroitetut

ja kaikki jousensa jännitetyt,

hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii

ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.

₂₉He ärjyvät kuin jalopeurat,

heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,

joka karjahtaen sieppaa saaliin

ja raahaa sen mukanaan

kenenkään uskaltamatta asettua tielle.

₃₀Sinä päivänä se kaukainen kansa

ärjyen uhkaa tätä maata,

kohisten kuin meri.

Mihin katseesi luotkin,

vain pimeyttä ja ahdistusta.

Valo on kadonnut synkkiin pilviin.