Kyyros, Herran valitsema kuningas

45¹Näin sanoo Herra Kyyrokselle,

jonka hän on voidellut kuninkaaksi,

jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut

alistaakseen kansat hänen eteensä,

temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,

avatakseen hänelle portit ja ovet

niin ettei niitä kukaan sulje:

²– Minä kuljen sinun edelläsi.

Vuorimaat minä tasoitan,

pronssiovet murran,

rautateljet isken irti.

³Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan

ja kalleudet kätköistään,

jotta oppisit tietämään,

että se, joka sinua nimeltä kutsuu,

olen minä, Herra, Israelin Jumala.

⁴Palvelijani Jaakobin tähden,

Israelin, valittuni, tähden

minä sinut nimeltä kutsuin,

annan sinulle kunnianimen,

vaikka sinä et minua tunne.

⁵

ei ole muuta jumalaa kuin minä.

Vaikka sinä et minua tunne,

minä vyötän sinut,

⁶jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka

opittaisiin tietämään,

että muuta jumalaa ei ole,

että minä yksin olen Herra,

⁷

ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden.

Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.

⁸

virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä,

avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää

ja versokoon vanhurskaus!

Minä, Herra, olen tämän luonut.

Kuka voi arvostella Jumalan tekoja?

⁹

voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa!

Sanooko savi muovaajalleen: »Mitä sinä pystyt tekemään?»

Sanooko teos tekijälleen: »Ei sinulla ole taitajan kättä.»

¹⁰Voi sitä, joka sanoo isälle: »Sinäkö muka pystyit siittämään?»

ja äidille: »Sinäkö muka synnytit?»

¹¹Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,

hän, joka on Israelin luonut:

– Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani,

tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita

omien kätteni töistä?

¹²

ja loin ihmisen sitä asumaan.

Minä levitin käsilläni auki taivaan

ja käskyilläni ohjasin sen joukkoja.

¹³

Minä tasoitan hänen tiensä,

ja hän rakentaa minun kaupunkini.

Vankeuteen viedyn kansani hän päästää rauhassa lähtemään

maksua tai lahjuksia vaatimatta.

Näin sanoo Herra Sebaot.

Salaako Jumala itsensä?

¹⁴

– Egyptin vaivalla hankkimat varat

ja Nubian kauppavoitot

tulevat sinun omaksesi.

Sebalaiset, nuo kookkaat miehet,

saapuvat luoksesi ja jäävät alamaisiksesi.

Sinun perässäsi he kulkevat, kahleissa astuvat,

sinun eteesi kumartuvat,

sinua rukoilevat:

»Vain sinun keskuudessasi, Israel, on Jumala,

muuta jumalaa ei ole.»

¹⁵

sinä Israelin Jumala, Pelastaja!

¹⁶

halveksittuina kulkevat kuvien tekijät,

¹⁷mutta Herra pelastaa Israelin,

pelastaa ainiaaksi.

Te ette joudu häpeään ettekä pilkan kohteiksi,

ette ikinä.

¹⁸Näin sanoo Herra,

Jumala, joka loi taivaan

ja muovasi ja valmisti maan,

joka asetti sen perustuksilleen,

ei luonut sitä tyhjäksi

vaan teki sen asumista varten,

näin hän sanoo:

– Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole.

¹⁹

jossakin maan hämärässä kolkassa.

En ole neuvonut Jaakobin jälkeläisiä

etsimään minua

autiudesta ja tyhjyydestä.

Ei, minä olen Herra,

minä puhun julki totuuden

ja minun sanani ovat oikeat.

²⁰

tulkaa tänne kaikki,

te muukalaiskansoista eloon jääneet!

Mitään eivät ymmärrä

ne, jotka kantavat puisia jumalankuviaan

ja rukoilevat jumalaa, joka ei ketään auta.

²¹

ilmoittakaa ja kertokaa meille:

kuka antoi tästä tiedon jo ammoin,

kuka kertoi sen aikoja sitten?

Kuka muu kuin minä, Herra!

Ei ole muuta jumalaa kuin minä.

Minä olen vanhurskas pelastaja,

ei ole ketään muuta.

²²Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret,

antakaa pelastaa itsenne,

sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

²³

minun suuni on lausunut tämän totuuden,

peruuttamattoman sanan:

– Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi,

jokainen suu on vannova minun nimeeni!

²⁴

– Vain Herralla on voima,

hän tekee pelastuksen tekoja.

Häveten tulevat Herran luokse

kaikki ne, jotka ovat hehkuneet vihaa häntä vastaan.

²⁵Herran avulla

koko Israelin heimo saa pelastuksen,

ja se ylistää itseään onnelliseksi.

Babylonin jumalat sortuvat, Herra pysyy

46¹Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!

Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi

nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.

²Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,

eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.

Vankeuteen vaeltaa koko joukko.

³

koko Israelin heimon jäännös!

Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan

hamasta syntymästänne saakka,

äitinne kohdusta asti!

⁴Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,

vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.

Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,

minä nostan ja kannan ja pelastan.

⁵

kenet asettaisitte rinnalleni?

Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,

kuka olisi minun vertaiseni?

⁶

vaa’alla punnitsee hopeaa

ja palkkaa mestarin tekemään jumalan.

Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,

⁷

pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,

ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.

Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,

ei pelasta häntä ahdingosta.

⁸Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina,

pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

⁹Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen:

minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.

¹⁰

jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä.

Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn,

kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:

¹¹Minä kutsuin idästä haukan,

kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan.

Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen,

olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.

¹²Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän,

te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!

¹³Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana,

olen tuonut sen lähelle teitä.

Minun apuni ei ole myöhässä.

Siioniin minä tuon pelastuksen,

Israelille annan kirkkauteni.

Pilkkalaulu Babylonista

47¹

tytär Babylon!

Istu maahan, Kaldean tytär,

siinä on nyt valtaistuimesi!

Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

²Tartu jauhinkiviin! Jauha!

Huntusi riisu,

helmuksesi kohota,

sääresi paljasta

ja kahlaa virtojen poikki!

³

häpeäsi on kaikkien nähtävissä.

Kun minä käyn kostamaan,

ei kukaan voi minua estää,

⁴sanoo meidän lunastajamme.

Hänen nimensä on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

⁵Väisty pimentoon, istu ääneti,

Kaldean tytär.

Ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

⁶Kun minä vihastuin omaan kansaani,

minä annoin oman maani

sinun häväistäväksesi, Babylon.

Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan.

Vanhustakin sinä rasitit

raskaimmalla ikeellä.

⁷Sinä sanoit: »Aina ja iäti

minä olen valtiatar.»

Muuta et päästänyt mieleesi,

kaiken loppua et ajatellut.

⁸

sinä joka elät turvattuna

ja sanot mielessäsi: »Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni.

Minä en koskaan jää leskeksi,

koskaan en menetä lapsiani!»

⁹

äkkiä, yhtenä ja samana päivänä:

lasten kuolema ja leskeys.

Koko voimallaan ne kohtaavat sinua

huolimatta taikojesi runsaudesta

ja monien loitsujesi voimasta.

¹⁰Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa

ja ajattelit: »Ei minua kukaan näe.»

Sinun viisautesi ja taitosi

harhauttivat sinut,

niin että sanoit: »Vain minä, kukaan ei ole vertaiseni!»

¹¹Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan,

sitä et osaa manata pois.

Onnettomuus kaatuu sinun päällesi,

etkä pysty torjumaan sitä.

Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato,

jota et osannut odottaa.

¹²Astu toki esiin loitsuinesi

ja runsaine taikoinesi!

Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka

– ehkäpä voit saada avun,

ehkä pelotat pahan pois!

¹³Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi.

Astukoot siis esiin sinua puolustamaan

nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät,

jotka aina uuden kuun tullen

ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

¹⁴Katso, he ovat kuin olkia,

tuli polttaa heidät,

he eivät voi pelastaa edes itseään

sen liekistä.

Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään,

ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

¹⁵Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut

hamasta nuoruudestasi saakka.

He hoipertelevat kuka minnekin

– kukaan ei sinua pelasta.