Babylonin jumalat sortuvat, Herra pysyy

46¹Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!

Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi

nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.

²Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,

eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.

Vankeuteen vaeltaa koko joukko.

³

koko Israelin heimon jäännös!

Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan

hamasta syntymästänne saakka,

äitinne kohdusta asti!

⁴Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,

vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.

Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,

minä nostan ja kannan ja pelastan.

⁵

kenet asettaisitte rinnalleni?

Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,

kuka olisi minun vertaiseni?

⁶

vaa’alla punnitsee hopeaa

ja palkkaa mestarin tekemään jumalan.

Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,

⁷

pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,

ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.

Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,

ei pelasta häntä ahdingosta.

⁸Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina,

pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

⁹Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen:

minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.

¹⁰

jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä.

Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn,

kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:

¹¹Minä kutsuin idästä haukan,

kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan.

Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen,

olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.

¹²Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän,

te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!

¹³Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana,

olen tuonut sen lähelle teitä.

Minun apuni ei ole myöhässä.

Siioniin minä tuon pelastuksen,

Israelille annan kirkkauteni.