Herra kokoaa kansansa

43¹

joka sinut loi, Jaakob,

joka sinut muovasi, Israel:

– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

sinä olet minun.

²

kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,

kun astut tulen lävitse, sinä et pala

eikä liekki sinua polta.

³

Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.

Minä annan lunnaiksi sinusta

Egyptin, Nubian ja Seban maat.

⁴Koska olet arvokas minun silmissäni,

koska olet kallis ja rakas,

minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,

kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

⁵

Idästä minä tuon sinun sukusi,

lännestä kokoan sinut,

⁶

ja etelälle: »Päästä irti!»

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,

maan ääriltä tyttäreni,

⁷

jonka olen kunniakseni luonut,

muovannut ja valmiiksi tehnyt.

Herra kutsuu Israelin todistajakseen

⁸

joka on sokea, vaikka sillä on silmät,

joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

⁹

kerääntykööt kansakunnat yhteen:

voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,

mitä minä ilmoitan,

ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?

Asettakoon siis luotettavat todistajat

ja osoittakoon olevansa oikeassa,

niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»

¹⁰Minun todistajani, sanoo Herra, olette te

– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –

ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,

ymmärtää, kuka minä olen.

Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut

eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

¹¹

ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

¹²Minä olen puhunut,

minä olen pelastanut,

olen ilmaissut teille tahtoni,

minä itse, ei kukaan muu.

Te olette minun todistajani, sanoo Herra.

Minä olen Jumala,

¹³

Kukaan ei voi väistää minun kättäni.

Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

Tie meren ja aavikon halki

¹⁴Näin sanoo Herra,

teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:

– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.

Minä murran kaikki sen portit,

ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

¹⁵Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,

Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

¹⁶

hän, joka avasi mereen tien,

valtatien suurten vetten keskelle,

¹⁷hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,

väkevien soturien joukon

– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,

kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –

näin hän sanoo:

¹⁸– Älkää enää menneitä muistelko,

älkää muinaisia miettikö!

¹⁹

Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Minä teen tien autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle.

²⁰Villieläimetkin kunnioittavat minua,

sakaalit ja strutsit,

koska olen tuonut vedet autiomaahan

ja joet kuivuuden keskelle

antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

²¹Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,

on ylistävä minua.

Israelin synti, Herran armo

²²Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,

minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

²³Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi

etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.

Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,

en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

²⁴Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,

et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.

Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,

pahoilla teoillasi minua vaivannut.

²⁵

oman itseni tähden

enkä muistele sinun syntejäsi.

²⁶

Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

²⁷Jo kantaisäsi teki syntiä,

johtomiehesi luopuivat minusta,

²⁸sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.

Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,

Israelin kaikkien herjattavaksi.

Israel elpyy Herran siunaamana

44¹Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

²

ja jo kohdussa sinut muovasi,

hän, joka auttaa sinua:

– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,

sinä Jesurun44:2 Jaakob, jonka nimi merkitsee ’petollinen’, saa nyt uuden nimen Jesurun, joka merkitsee ’suora’., jonka olen valinnut.

³

purojen kuivaan maahan.

Minä vuodatan henkeni lapsiisi

ja siunaukseni vesoillesi,

⁴

kuin pajut purojen varsilla.

⁵

toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,

kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,

ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

⁶

ja sen lunastaja, Herra Sebaot:

– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,

ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

⁷

ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut

siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!

Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,

tulevaiset hän kertokoon meille!

⁸

Enkö ole jo aikoja sitten

kertonut ja ilmoittanut näitä teille?

Te olette minun todistajani:

onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?

Minä en toista tunne!

Ihminen veistämässä jumalankuvaa

⁹

heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.

Niiden palvojat eivät mitään näe,

eivät mitään ymmärrä,

he joutuvat häpeään.

¹⁰Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,

tekee hyödyttömän teon.

¹¹Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.

Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!

Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,

pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!

¹²Metalliseppä teroittaa talttansa.

Hän työskentelee ahjon ääressä,

vasaroilla hän muovaa kuvan,

muotoilee sen kättensä voimalla.

Mutta nälkä hänenkin tulee,

ja silloin hänen voimansa ehtyvät.

Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.

¹³Puuseppä mittailee nuorallaan

ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon,

vuolee sen esiin kovertimilla

ja tarkistaa sitä harpilla,

hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi,

antaa sille ihmisen kauniin muodon,

ja se saa asua omassa pyhäkössään.

¹⁴Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita,

valikoi metsästä tammen tai rautatammen,

joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.

Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.

¹⁵Näin hän saa polttopuuta.

Sitä hän hakee lämmitelläkseen,

siitä tekee valkean tulisijaan

paistaakseen leipää.

Siitä hän myös valmistaa jumalan,

jonka eteen heittäytyy,

siitä hän tekee patsaan,

jota sitten kumartaa.

¹⁶Puolet puusta hän polttaa,

paistaa sen päällä lihaa, syö,

tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: »Hohhoijaa!

Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!»

¹⁷Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,

patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.

Hän rukoilee sitä ja sanoo:

– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!

¹⁸Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!

Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,

heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.

¹⁹Eivät he ota opikseen,

ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:

– Puolet siitä poltin tulisijassa,

hiilloksella paistoin leipää,

paistoin lihaa ja söin.

Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!

Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

²⁰Tyhjän perässä juoksija!

Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.

Ei hän osaa pelastaa itseään,

ei sanoa itselleen:

– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!

Herra lunastaa Jaakobin – riemuitkaa!

²¹

muista, Israel,

että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,

sinä et minulta unohdu, Israel.

²²

sinun syntisi kuin pilviverhon.

Palaa minun luokseni,

minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

²³

iloitkaa, maan syvyydet,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

te metsät ja jokainen metsän puu:

Herra on lunastanut Jaakobin!

Hän on pelastanut Israelin,

hän on osoittanut kirkkautensa.

Herra antaa Kyyrokselle tehtävän

²⁴

hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:

– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!

Yksinäni minä leväytin auki taivaan,

muovasin maan kenenkään auttamatta.

²⁵

ja todistan taikurit petkuttajiksi,

minä kukistan maan viisaat

ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.

²⁶Mutta palvelijani sanan minä toteutan

ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.

Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,

ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»

Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.

²⁷

minä kuivatan sinun syöverisi.»

²⁸

Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,

hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,

ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»

Kyyros, Herran valitsema kuningas

45¹Näin sanoo Herra Kyyrokselle,

jonka hän on voidellut kuninkaaksi,

jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut

alistaakseen kansat hänen eteensä,

temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,

avatakseen hänelle portit ja ovet

niin ettei niitä kukaan sulje:

²– Minä kuljen sinun edelläsi.

Vuorimaat minä tasoitan,

pronssiovet murran,

rautateljet isken irti.

³Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan

ja kalleudet kätköistään,

jotta oppisit tietämään,

että se, joka sinua nimeltä kutsuu,

olen minä, Herra, Israelin Jumala.

⁴Palvelijani Jaakobin tähden,

Israelin, valittuni, tähden

minä sinut nimeltä kutsuin,

annan sinulle kunnianimen,

vaikka sinä et minua tunne.

⁵

ei ole muuta jumalaa kuin minä.

Vaikka sinä et minua tunne,

minä vyötän sinut,

⁶jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka

opittaisiin tietämään,

että muuta jumalaa ei ole,

että minä yksin olen Herra,

⁷

ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden.

Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.

⁸

virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä,

avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää

ja versokoon vanhurskaus!

Minä, Herra, olen tämän luonut.

Kuka voi arvostella Jumalan tekoja?

⁹

voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa!

Sanooko savi muovaajalleen: »Mitä sinä pystyt tekemään?»

Sanooko teos tekijälleen: »Ei sinulla ole taitajan kättä.»

¹⁰Voi sitä, joka sanoo isälle: »Sinäkö muka pystyit siittämään?»

ja äidille: »Sinäkö muka synnytit?»

¹¹Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,

hän, joka on Israelin luonut:

– Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani,

tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita

omien kätteni töistä?

¹²

ja loin ihmisen sitä asumaan.

Minä levitin käsilläni auki taivaan

ja käskyilläni ohjasin sen joukkoja.

¹³

Minä tasoitan hänen tiensä,

ja hän rakentaa minun kaupunkini.

Vankeuteen viedyn kansani hän päästää rauhassa lähtemään

maksua tai lahjuksia vaatimatta.

Näin sanoo Herra Sebaot.

Salaako Jumala itsensä?

¹⁴

– Egyptin vaivalla hankkimat varat

ja Nubian kauppavoitot

tulevat sinun omaksesi.

Sebalaiset, nuo kookkaat miehet,

saapuvat luoksesi ja jäävät alamaisiksesi.

Sinun perässäsi he kulkevat, kahleissa astuvat,

sinun eteesi kumartuvat,

sinua rukoilevat:

»Vain sinun keskuudessasi, Israel, on Jumala,

muuta jumalaa ei ole.»

¹⁵

sinä Israelin Jumala, Pelastaja!

¹⁶

halveksittuina kulkevat kuvien tekijät,

¹⁷mutta Herra pelastaa Israelin,

pelastaa ainiaaksi.

Te ette joudu häpeään ettekä pilkan kohteiksi,

ette ikinä.

¹⁸Näin sanoo Herra,

Jumala, joka loi taivaan

ja muovasi ja valmisti maan,

joka asetti sen perustuksilleen,

ei luonut sitä tyhjäksi

vaan teki sen asumista varten,

näin hän sanoo:

– Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole.

¹⁹

jossakin maan hämärässä kolkassa.

En ole neuvonut Jaakobin jälkeläisiä

etsimään minua

autiudesta ja tyhjyydestä.

Ei, minä olen Herra,

minä puhun julki totuuden

ja minun sanani ovat oikeat.

²⁰

tulkaa tänne kaikki,

te muukalaiskansoista eloon jääneet!

Mitään eivät ymmärrä

ne, jotka kantavat puisia jumalankuviaan

ja rukoilevat jumalaa, joka ei ketään auta.

²¹

ilmoittakaa ja kertokaa meille:

kuka antoi tästä tiedon jo ammoin,

kuka kertoi sen aikoja sitten?

Kuka muu kuin minä, Herra!

Ei ole muuta jumalaa kuin minä.

Minä olen vanhurskas pelastaja,

ei ole ketään muuta.

²²Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret,

antakaa pelastaa itsenne,

sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.

²³

minun suuni on lausunut tämän totuuden,

peruuttamattoman sanan:

– Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi,

jokainen suu on vannova minun nimeeni!

²⁴

– Vain Herralla on voima,

hän tekee pelastuksen tekoja.

Häveten tulevat Herran luokse

kaikki ne, jotka ovat hehkuneet vihaa häntä vastaan.

²⁵Herran avulla

koko Israelin heimo saa pelastuksen,

ja se ylistää itseään onnelliseksi.