Jesaja 42

₁Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

minun valittuni, johon olen mieltynyt.

Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

₂Ei hän huuda eikä melua,

ei kuulu hänen äänensä kaduilla.

₃Murtunutta ruokoa hän ei muserra,

lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.

Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

₄Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,

vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.

Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.

₅Näin sanoo Jumala, Herra,

hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki,

joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo

ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:

₆– Vanhurskaan suunnitelmani mukaan

minä, Herra, olen kutsunut sinut.

Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua.

Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,

jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa

kaikkien kansojen valoksi,

₇avaamaan sokeat silmät,

päästämään kahlitut vankeudesta,

tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.

₈Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni.

Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta,

en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.

₉Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut,

ja nyt minä ilmoitan uutta.

Ennen kuin se taimelle ehtii,

minä kerron sen teille.

₁₀Laulakaa Herralle uusi virsi,

maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään,

te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on,

saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!

₁₁Antakoot äänensä kuulua

aavikko ja sen kaupungit

ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu!

Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat,

vuorten laelta he huutakoot iloaan!

₁₂Antakoot he Herralle kunnian,

kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!

₁₃Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.

Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,

huutaa ja karjuu sotahuutoa

ja uhkaa vihollisiaan:

₁₄– Kauan minä olen ollut vaiti,

olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.

Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,

puuskutan, huohotan ankarasti.

₁₅Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

niiden ruohikot kuivaksi maaksi.

Minä muutan joet hietikoksi

ja kuivaan vesilammikot.

₁₆Mutta sokeat minä kuljetan tietä,

jota he eivät ole kulkeneet,

annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,

louhikkopolut sileäksi tieksi.

Nämä ovat minun tekoni,

näin olen tehnyt ja näin teen yhä.

₁₇Häpeissään vetäytyvät syrjään

nuo, jotka nyt luottavat kuviin

ja sanovat patsaille:

»Te olette meidän jumaliamme.»

₁₈Kuunnelkaa, te kuurot!

Sokeat, katsokaa, niin te näette!

₁₉Kuka on sokea, jollei minun palvelijani,

kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani?

Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan,

kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?

₂₀Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,

korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!

₂₁Uskollisuuttaan osoittaen

Herra päätti tehdä lakinsa suureksi,

tehdä sen loistavaksi.

₂₂Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu,

se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin.

Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa,

rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano:

»Päästä heidät!»

₂₃Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle,

kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?

₂₄Kuka antoi ryöstäjälle Israelin,

rosvojen armoille Jaakobin suvun?

Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet?

Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään,

ei noudattaa hänen lakiaan.

₂₅Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun,

ankaran sodan.

Joka puolelta se paahtoi heitä,

mutta opikseen he eivät ottaneet,

se poltti heitä,

mutta mitään he eivät tajunneet.