Jesaja 30

₁– Voi tottelemattomia lapsia,

sanoo Herra.

– He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun,

solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta

ja niin lisäävät synnin synnin päälle.

₂Minun tahtoani kysymättä

he rientävät Egyptiin

hakeutuakseen faraon turvaan,

suojautuakseen Egyptin varjoon.

₃Mutta faraon turva pettää teidät,

Egyptin suoja tuottaa teille häpeän.

₄Vaikka jo ovatkin neuvottelijat Soanissa

ja lähettiläät Hanesissa asti,

₅niin häpeää siitä vain seuraa:

tuosta kansasta ei ole teille hyötyä,

ei apua eikä hyötyä,

vain pettymystä ja häpeää.

₆Ennussana Negevin eläimistä.

Halki vaivan ja ahdistuksen maan,

naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan,

halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan

he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä

ja aarteitaan kamelien kyttyröillä

tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole.

₇Egypti ei ole yhtään mitään,

sen apu on turhaa.

Siksi olen antanut sille nimeksi

»Mahtinsa menettänyt Rahab».

₈Tule ja kirjoita tämä heille tauluun,

kaiverra se heille piirtokirjoitukseksi,

niin että se pysyy tuleviin päiviin asti,

todistuksena ikuisesti.

₉– Totisesti, tämä on kapinallinen kansa!

He ovat vilpillisiä lapsia,

he eivät tahdo kuulla Herran lakia.

₁₀He sanovat näkijöille: »Älkää nähkö»,

ja ennustajille: »Älkää tosia ennustako.

Puhukaa sellaista, mikä on meille mieleen,

nähkää meille kauniita unia.

₁₁Älkää kulkeko suoraa tietä,

kääntykää pois polulta,

toimittakaa pois näkyvistämme

Israelin Pyhä.»

₁₂Siksi Israelin Pyhä sanoo näin:

– Koska te halveksitte tätä sanaa

ja luotatte sortoon ja kierouteen

ja nojaudutte siihen,

₁₃on tämä syntinne oleva teille

kuin kasvava halkeama

korkeassa muurissa:

yhtäkkiä, arvaamatta

muuri sortuu ja luhistuu.

₁₄Se menee murskaksi kuin viallinen ruukku,

jonka savenvalaja säälittä iskee rikki,

niin ettei siitä jää edes palasta,

jolla voisi noutaa tulta tulisijasta

tai ammentaa vettä lammikosta.

₁₅Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä:

– Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte,

hiljainen luottamus on teidän voimanne.

Mutta te ette tahdo

₁₆vaan sanotte: »Ei,

me kiidämme ratsun selässä»

– niin te saattekin kiitää pakoon –

»ja juoksijan selässä me ratsastamme!»

– mutta nopeasti juoksevat myös teidän takaa-ajajanne.

₁₇Tuhat pakenee yhden ärjäisyä,

kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki,

niin että jäljelle jää vain rippeet

kuin viirin tanko vuoren laella

tai merkkilippu kukkulalla.

₁₈Kuitenkin Herra vain odottaa,

että voisi olla teille armollinen,

hän nousee armahtamaan teitä.

Herra on oikeuden Jumala.

Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

₁₉Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,

sinun itkusi aika on ohi!

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,

hän kuulee ja vastaa sinulle.

₂₀Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän

ja niukasti vettä,

hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.

Omin silmin sinä saat nähdä hänet.

₂₁Aina kun olet eksymässä tieltä,

milloin oikeaan, milloin vasempaan,

sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:

– Tässä on tie, kulkekaa sitä.

₂₂Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi

ja heität menemään kullalla silatut jumalasi

kuin nainen verisen rievun

ja huudat: »Tiehesi, saasta!»

₂₃Kun kylvät maan,

hän antaa sateen kostuttaa siemenet

niin että maan kasvu, vilja,

on sankkaa ja satoisaa.

Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumella

avaralla kedolla,

₂₄ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,

saavat syödäkseen parasta hapanrehua,

jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.

₂₅Ja jokaisella vuorella,

jokaisella korkealla kukkulalla

vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa

suuren surman päivänä

tornien sortuessa.

₂₆Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,

ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,

kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa

– sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat

ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.

₂₇Herran nimi saapuu kaukaa, Herra saapuu,

hänen kasvonsa leimuavat,

hänessä palaa vihan liekki,

hänen huulillaan hehkuu raivo,

hänen kielensä on kuin kaiken nielevä tuli,

₂₈hänen henkäyksensä kuin joenuoman tulvavesi,

joka hetkessä kohoaa kaulaan saakka.

Hän valjastaa kansanheimot ankaraan ikeeseen,

panee niiden suupieliin suitset,

jotka suistavat ne tieltä.

₂₉Silloin teidän huulillanne on laulu

niin kuin pyhän juhlan aattoiltana

ja sydämessänne ilo

niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa

Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota.

₃₀Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua,

kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden

vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä,

sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä.

₃₁Ja Herran äänen voimasta Assyrian rohkeus murtuu.

Ruoskallaan hän sitä kurittaa,

₃₂ja aina kun hänen sauvansa heilahtaa lyöntiin

– kipeästi satuttavaan lyöntiin –

kuuluu rumpujen ja harppujen ääni.

Ja käsi koholla hän käy taisteluun vihollista vastaan.

₃₃Jo aikoja sitten on valmiiksi kaivettu

polttopaikka heitä varten

– myös kuningasta varten se on valmistettu.

Siitä on tehty syvä ja leveä,

sytykkeitä on varattuna, polttopuita yllin kyllin.

Herran henkäys on kuin laavavirta,

se saa ne leimahtamaan liekkiin.