Jesaja 26

– Meillä on lujasti varustettu kaupunki,

meidän turvaksemme hän on rakentanut

muurit ja vallit.

₂Avatkaa portit,

että vanhurskas kansa saa astua sisään,

kansa, jonka uskollisuus ei horju.

₃Sille, jonka mieli on luja ja vakaa,

sinä turvaat rauhan,

kun hän turvautuu sinuun.

₄Ajasta aikaan luottakaa Herraan,

sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.

₅Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat

ja heidän ylhäisen kaupunkinsa,

hän raastoi sen alas,

raastoi alas maan tomuun.

₆Jalat sitä tallaavat,

köyhien jalat,

maan vähäisten askelet.

₇Oikeamielisten polku on suora,

sinä tasoitat vanhurskaan tiet.

₈Sinun tahtosi tielle, Herra,

me ikävöimme,

me kaipaamme sinua,

me toistamme nimeäsi.

₉Sinua minun sieluni yöllä janoaa,

sinua minun henkeni etsii.

Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä,

maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.

₁₀Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin,

ei opi elämään vanhurskaan tavoin.

Hän vääristää oikeuden,

ei hän näe Herran valtasuuruutta.

₁₁Sinun kätesi on korkealla, Herra.

Sinun vihollisesi eivät sitä näe.

Mutta vielä he näkevät, miten sinä kiivastut

kansasi puolesta.

Mikä häpeä heille!

Tuli heidät syököön,

nuo sinun vihamiehesi.

₁₂Herra, sinä valmistat meille rauhan.

Myös se on sinun tekoasi,

niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.

₁₃Herra, meidän Jumalamme,

meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.

Nyt vain sinun nimesi on huulillamme.

₁₄He ovat kuolleet, eivät herää eloon,

nuo mahtajat eivät nouse manalta,

sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät

ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.

₁₅Suureksi olet tehnyt kansasi, Herra,

olet lisännyt sen määrää,

olet osoittanut suuruutesi

ja työntänyt kauas kaikki maan rajat.

₁₆Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra,

sinun kurituksesi sai meidät suremaan ja huokailemaan.

₁₇Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut,

vääntelehtii ja huutaa kipuaan,

niin olimme edessäsi, Herra.

₁₈Me olimme raskaana, me vääntelehdimme,

mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme.

Mitään apua emme pystyneet tuomaan,

ketään emme synnyttäneet asumaan maata.

₁₉Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon,

heidän ruumiinsa nousevat ylös.

Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa!

Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan,

ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

₂₀Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle,

sulje ovet jäljessäsi.

Pysy piilossa lyhyt hetki,

kunnes raivo on ohi.

₂₁Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan

vaatiakseen maan asukkaat tilille

kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet.

Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren

eikä enää peitä surmattujen ruumiita.