Jesaja 2

₂Tulee vielä aika,

jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.

Ylimpänä vuorista se kohoaa,

korkeimpana kukkuloista,

ja kansat virtaavat sinne.

₃Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:

– Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!

Hän opastaa meitä tiellään, ja me,

me tahdomme kulkea hänen polkujaan,

sillä Siionista tulee Herran sana

ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.

₄Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat,

hän jakaa oikeutta kaikille kansoille.

Niin taotaan miekat auran teriksi

ja keihäät vesureiksi.

Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan

eikä harjoittele sotataitoja.

₅Jaakobin lapset,

tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!

₆Herra, sinä olet hylännyt kansasi,

olet hylännyt Jaakobin lapset.

Heidän maansa on täynnä idän tapoja,

se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,

muukalaisia tulvillaan.

₇Heidän maansa on täynnä kultaa ja hopeaa,

sen aarteilla ei ole määrää,

heidän maansa on täynnä hevosia

eikä vaunuilla ole loppua.

₈Heidän maansa on täynnä epäjumalia,

kättensä töitä he kumartavat,

sormiensa luomuksia palvovat.

₉Mutta ihminen joutuu nöyrtymään,

miehen on pakko kumartua.

Herra, älä anna anteeksi heille!

₁₀Paetkaa vuorten uumeniin,

piiloutukaa maan tomuun

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä!

₁₁Ylpeät silmät nöyrtyvät,

ylpeä varsi taipuu,

sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.

₁₂Sillä Herran Sebaotin päivä

iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,

kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,

niin että se vaipuu maahan.

₁₃Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,

korkeihin ja ylpeihin,

ja kaikkiin Basanin tammiin,

₁₄se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin

ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,

₁₅jokaiseen ylpeään torniin se iskee

ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,

₁₆se iskee rantojen huvipursiin

ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.

₁₇Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,

korskeat miehet vaipuvat maahan.

Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen

₁₈ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.

₁₉Paetkaa vuorten luoliin,

maan onkaloihin

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,

kun hän nousee järisyttämään maata!

₂₀Sinä päivänä ihmiset heittävät menemään

hopeajumalansa ja kultajumalansa,

jotka he ovat tehneet kumarrettavikseen.

Myyrille ja lepakoille he ne heittävät

₂₁paetessaan vuorten koloihin

ja kallioiden halkeamiin

Herran kauhistuttavan voiman tieltä,

hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä,

kun hän nousee järisyttämään maata.

₂₂Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen,

vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissaan.

Mikä hän on, mihin hän kelpaa?