Voi teitä, oikeuden vääristäjät!
1Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,
jotka katalia päätöksiä tekevät
2estääkseen heikkoja saamasta oikeutta,
riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan,
anastaakseen leskien varat,
ryöstääkseen orpojen perintöosan.
3Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä,
kun kaukainen rajuilma ehtii tänne?
Kenen luo silloin pakenette apua hakemaan,
minne kätkette rikkautenne?
4Ei auta kuin kumartua vangittujen joukkoon,
kaatua surmattujen sekaan.
Mutta vieläkään ei väistynyt Herran viha,
hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
Assyrian ylpeys ja tuho
5Voi Assyriaa, minun vihani ruoskaa!
Suuttumukseni sauva on sen kädessä.
6Sen minä lähetän tämän kelvottoman kansan kimppuun,
tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani,
ryöstämään ja saalistamaan,
tallaamaan sitä kuin kujien lokaa.
7Mutta Assyria itse uskoo toisin,
itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.
Sillä on mielessään vain hävitys
ja halu tuhota kansa kansan jälkeen.
8Näin sanoo hän, Assyrian valtias:
»Eivätkö minun päällikköni ole kuninkaiden veroisia?
9Eikö Kalne saanut saman kohtalon kuin Karkemis,
Hamat saman kuin Arpad,
Samaria saman kuin Damaskos?
10Olen kukistanut monta valtakuntaa,
jotka palvelivat omia jumaliaan
ja joiden jumalankuvat olivat paljon lukuisammat
kuin Jerusalemin tai Samarian.
11Kuinka en pystyisi tekemään Jerusalemille ja sen kuvatuksille
samoin kuin tein Samarialle ja sen jumalille?»
12Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä. 13Sillä näin on Assyrian kuningas sanonut:
»Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaiken
ja omalla viisaudellani:
minä tiedän mitä teen.
Minä olen siirtänyt kansojen rajat
ja riistänyt itselleni niiden rikkaudet
ja valtiaan tavoin syössyt kuninkaat valtaistuimiltaan.
14Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiin
yhtä helposti kuin linnunpesään,
minä kahmin itselleni kaikki maat
kuin munat hylätyistä pesistä:
ei siiven siipeä räpyttämässä,
ei yhtään nokkaa piipittämässä.»
15– Onko kirves muka parempi
kuin se, joka sillä hakkaa?
Mahtaileeko saha
sille, joka sitä käyttää?
Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä,
ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!
16Ei, vaan Jumala, Herra Sebaot, lähettää hivuttavan taudin
tuon maan lihaviin ylimyksiin,
ja loiston alla kytee polte
kuin tulen polte.
17Ja Israelin Valosta tulee liekki,
Israelin Pyhästä tulenlieska,
joka yhdessä päivässä polttaa ja nielee
Assyrian orjantappurat ja ohdakkeet,
18joka tekee perin juurin lopun
sen metsien ja puutarhojen vehmaudesta,
niin että maa on kuin sairas,
tautiinsa menehtymässä.
19Ja niin vähiin käyvät puut metsissä,
että lapsikin voi ne merkitä muistiin.
Israelin jäännös pelastuu
20Sinä päivänä eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään.
21Jäännös palaa takaisin,
Jaakobin heimon jäännös kääntyy
väkevän Jumalan luo.
22Tiedä, Israel:
vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,
siitä jää vain rippeet.
Hävitys tulee, niin on päätetty,
ja se tulee vanhurskauden tulvana.
23Ja Jumala, Herra Sebaot, toteuttaa päätöksensä,
hävityksen kaikkialla maan päällä.
24Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: »Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran. 25Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi. 26Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona. Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.
27Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian ies
ja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat.»
Vihollinen marssii Jerusalemia kohti
Tuolta ne nousevat,
28tulevat Aijatin kautta,
kulkevat Migronin ohitse.
Mikmasiin ne jättävät kuormastonsa,
29kulkevat solan poikki
ja yöpyvät Gebaan.
Rama vapisee,
Saulin Gibea pakenee.
30Kirkaise, tytär Gallim,
kuuntele, Laisa,
vastaa, Anatot!
31Madmena karkaa tiehensä,
Gebimin asukkaat etsivät turvaa.
32Jo tänään vihollinen seisoo Nobissa
ja heristää nyrkkiään päin Siionin vuorta,
kohti Jerusalemin kukkulaa.
33Silloin Jumala, Herra Sebaot,
pirstoo vihansa vimmassa oksiston
ja ylväät latvat joutuvat kumartumaan maahan
34ja metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan.
Väkevän valtiaan edessä kaatuu itse Libanon.
