Hoosea 2

₁– Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva

kuin merenrannan hiekkaa,

jota ei voi mitata eikä laskea.

Sen sijaan että heille nyt sanotaan:

»Te ette ole minun kansani»,

heille sanotaankin näin:

»Te olette elävän Jumalan lapset.»

₂Silloin Juuda ja Israel kokoontuvat yhteen.

He asettavat itselleen yhteisen johtajan

ja leviävät yli koko maan.

Totisesti, suuri on oleva Jisreelin päivä,

Jumalan kylvön päivä!

₃Sanokaa silloin veljillenne:

»Te olette ’Minun kansani’!»

Sanokaa sisarillenne:

»Teidän nimenne on ’Rakastettu’!»

₄– Käykää oikeutta äitiänne vastaan, syyttäkää häntä,

hän ei ole enää minun vaimoni

enkä minä ole hänen miehensä.

Poistakoon hän kasvoiltaan portonmerkit,

rinnoiltaan huoranhelyt.

₅Muuten minä riisun hänet alastomaksi,

yhtä paljaaksi kuin hän oli syntyessään,

teen hänet autiomaan kaltaiseksi,

paljaaksi kuin kuiva aavikko,

annan hänen kuolla janoon.

₆Hänen lapsiaan en rakasta,

he ovat porton lapsia.

₇Heidän äitinsä on harjoittanut haureutta,

heidän synnyttäjänsä on häpäissyt itsensä.

Hän on sanonut: »Minä haluan juosta

rakastajieni perässä.

He antavat minulle ruoan ja juoman,

villavaatteet ja pellavapuvut,

öljyvoiteet ja viinit.»

₈Sen tähden minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla,

rakennan muurin hänen eteensä,

ettei hän pääse poluilleen.

₉Kun hän sitten juoksee rakastajiensa perään,

ei hän enää tavoita heitä,

turhaan hän heitä etsii.

Viimein hän sanoo:

»Minä palaan mieheni luo,

hänen luonaan minulla oli parempi kuin täällä.»

₁₀Sitä tämä nainen ei käsitä,

että minulta hän on saanut

viljan, viinin ja öljyn,

minä olen antanut hopeaa ja kultaa runsain määrin.

Senkin he ovat uhranneet Baalille.

₁₁Sen tähden minä en enää anna viljaa enkä viiniä,

satoa ei tule silloin kun pitäisi tulla.

Minä otan pois villani ja pellavani

peittämästä hänen alastomuuttaan.

₁₂Minä riisun hänet alasti

hänen rakastajiensa silmien edessä,

eikä kukaan voi sitä estää.

₁₃Minä teen lopun hänen ilonpidostaan:

juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät,

kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.

₁₄Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa,

joista hän on sanonut:

»Ne ovat rakastajieni maksu minulle.»

Villieläimet syövät niiden versot,

ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle.

₁₅Minä rankaisen häntä niiden päivien tähden,

jolloin hän poltti uhreja baaleille,

koristi itsensä renkailla ja kaulaketjuilla

ja juoksi rakastajiensa perässä

mutta unohti minut.

Näin sanoo Herra.

₁₆– Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani,

vien hänet autiomaahan,

puhun hänelle suloisesti.

₁₇Siellä minä annan hänelle viinitarhoja,

minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi.

Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä,

kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä.

₁₈Sinä päivänä – näin puhuu Herra –

hän on sanova minulle: »Minun mieheni!»

eikä hän enää sano: »Minun baalini!»

₁₉Minä poistan baalien nimet hänen huuliltaan,

niitä ei enää mainita.

₂₀Sinä päivänä minä luon rauhan:

Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat

eivät enää tuota vaaraa.

Minä särjen jousen ja miekan,

niin ettei sotia enää käydä.

Minä annan kansani asua turvassa.

₂₁Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi,

minä liitän sinut itseeni

vanhurskauden ja oikeuden sitein,

rakkaudella ja hyvyydellä.

₂₂Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein,

ja sinä tulet tuntemaan Herran.

₂₃Tuona päivänä minä vastaan pyyntöihin,

sanoo Herra,

minä vastaan taivaan pyyntöön, ja taivas vastaa maalle.

₂₄Maa vastaa viljan, viinin ja öljyn pyyntöön,

ja ne vastaavat Jisreelille.

₂₅Minä kylvän Israelin tähän maahan omaksi kansakseni.

Minä rakastan Lo-Ruhamaa,

minä sanon Lo-Ammille: »Sinä olet minun kansani!»

Ja hän vastaa minulle: »Sinä olet minun Jumalani!»