Raamattu 1992 (KR92)
2

Enkelien sanoma ja Pojan sanoma

21Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. 2

2:2
5. Moos. 27:26
Ap. t. 7:38
Gal. 3:19
Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. 3
2:3
Mark. 1:14,15
Ap. t. 1:8
Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, 4
2:4
Mark. 16:20+
ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Poika, ihmisten veli

5Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. 6

2:6–8
Ps. 8:5–7
Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut:

– Mikä on ihminen!

Kuitenkin sinä häntä muistat.

Mikä on ihmislapsi!

Kuitenkin pidät hänestä huolen.

7Lyhyeksi aikaa

sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi,

mutta sitten seppelöit hänet

kirkkaudella ja kunnialla,

8

2:8
Matt. 28:18
1. Kor. 15:25
panit kaiken hänen valtansa alle.

Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. 9

2:9
Fil. 2:8,9
Sen kuitenkin näemme, että tuo »lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu», Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään »seppelöity kirkkaudella ja kunnialla». Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.

10

2:10
Luuk. 22:15+
Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. 11
2:11
Joh. 20:17
Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:

12

2:12
Ps. 22:23
– Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

13
2:13
Jes. 8:17,18
Hän sanoo myös:

– Minä turvaan Herraan,

ja edelleen:

– Tässä me olemme,

minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

14

2:14
1. Kor. 15:45
Gal. 4:4,5
2. Tim. 1:10
Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 15
2:15
Luuk. 1:74
Room. 8:15
ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

16

2:16
Jes. 41:8,9
Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä – hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. 17
2:17
Fil. 2:7Hepr. 4:15,5:1,2
Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 18
2:18
Mark. 1:13
Luuk. 22:28
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

3

Jeesus on Moosesta suurempi

31Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. 2

3:2
4. Moos. 12:7
Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli »kaikissa hänen huoneensa asioissa», 3
3:3
2. Kor. 3:7,8
mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. 4Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. 5Mooses oli kyllä uskottu »kaikissa hänen huoneensa asioissa», mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. 6
3:6
1. Kor. 3:16+
Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.

Epäusko ja tottelemattomuus

7

3:7–11
Ps. 95:7–11
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

8

3:8,9
2. Moos. 17:2
5. Moos. 6:16
Matt. 4:7
älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan,

kun koettelitte minua autiomaassa.

9Siellä isänne panivat minut koetteelle –

ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea,

mitä heille tein.

10Minä vihastuin heidän sukupolveensa

ja sanoin:

»Aina he sydämessään kulkevat harhaan.»

He eivät tahtoneet seurata minun teitäni,

11

3:11
4. Moos. 14:21–23
5. Moos. 1:34–39
ja niin minä vihassani vannoin:

»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

12Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 13

3:13
Jes. 55:6
Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana »tänä päivänä» on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. 14Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

15Kirjoituksissa siis sanotaan:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

älkää paaduttako sydäntänne

niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.

16Ketkä tekivät näin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lähteneet pois Egyptistä. 17
3:17
1. Kor. 10:5
Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. 18Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. 19Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko.
4

41Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. 2

4:2
1. Kor. 10:11
Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. 3
4:3
Matt. 25:34
Ef. 1:4
Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan.

Jumala on siis sanonut:

– Ja niin minä vihassani vannoin:

»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti. 4
4:4
1. Moos. 2:2
Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: »Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.» 5Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: »Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

6Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet, 7

4:7
Hepr. 3:7,15
Jumala on asettanut uuden määräpäivän, »tämän päivän». Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat:

– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,

älkää paaduttako sydäntänne.

8

4:8
5. Moos. 31:7
Joos. 22:4
Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. 9Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. 10
4:10
Ilm. 14:13
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. 11Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

12

4:12
Ef. 6:17
Ilm. 1:16
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. 13
4:13
Ps. 33:13–15,139:1–5
Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Armon valtaistuimen eteen!

14

4:14–16
Hepr. 10:19–24
4:14
Hepr. 3:1
Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. 15
4:15
Hepr. 2:17,18Jes. 53:9
Matt. 4:1
2. Kor. 5:21
Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. 16
4:16
Ef. 3:12
1. Joh. 3:21
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.