Raamattu 1992 (KR92)
22

Jumala koettelee Abrahamia

221

22:1
Judit 8:26
Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: »Abraham!» Abraham vastasi: »Tässä olen.» 2
22:2
2. Aik. 3:1
Ja Jumala sanoi: »Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.»

3Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. 4Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. 5Silloin hän sanoi palvelijoilleen: »Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.» 6Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. 7Iisak sanoi isälleen Abrahamille: »Isä!» Ja Abraham sanoi: »Niin, poikani?» Iisak sanoi: »Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?» 8Abraham vastasi: »Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.» Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

9Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. 10Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, 11Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: »Abraham, Abraham!» Abraham vastasi: »Tässä olen.» 12

22:12
Viis. 10:5
Sir. 44:20
Hepr. 11:17
Jaak. 2:21
Herran enkeli sanoi: »Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.» 13Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14Abraham antoi sille paikalle nimeksi »Herra katsoo». Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan »Herrankatsomavuoresta».

15Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: 16

22:16
Luuk. 1:73
Hepr. 6:13
»Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, 17
22:17
1. Moos. 32:13
1. Kun. 4:20
Jes. 10:22,48:19
että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. 18
22:18
1. Moos. 12:3+
Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.»22:18 Sananmukaisesti: Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat.

19Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.

Nahorin jälkeläiset

20

22:20
1. Moos. 11:29
Näiden tapausten jälkeen Abraham sai tietää, että Milka oli synnyttänyt poikia hänen veljelleen Nahorille. 21Nämä olivat Us, esikoinen, tämän veli Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantaisä, 22Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel. 23
22:23
1. Moos. 24:15
Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle. 24Myös Nahorin sivuvaimo, joka oli nimeltään Reuma, synnytti lapsia. Nämä olivat Tebah, Gaham, Tahas ja Maaka.

23

Abraham ostaa Makpelan luolan Saaran haudaksi

231Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä. 2Hän kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä. 3Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi: 4»Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani.» 5Heettiläiset vastasivat Abrahamille: 6»Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme! Sinä saat haudata vainajasi parhaaseen hautaan, mikä meillä on. Kuka tahansa meistä antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa.»

7Abraham kiitti seudun heettiläisiä asukkaita kumartaen maahan saakka, 8mutta sanoi heille vielä: »Jos kerran teille sopii, että minä hautaan tänne vainajani, niin pyydän teitä puhumaan Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani, 9että hän myisi minulle omistamansa Makpelan luolan, joka on hänen tiluksiensa laidassa. Minä haluan teidän läsnä ollessanne ostaa sen häneltä täydestä hinnasta sukuhaudaksemme.»

10Efron oli istumassa muiden heettiläisten joukossa kaupunginportin aukiolla, ja hän vastasi Abrahamille kokousväen kuullen: 11»Kuuntele minua, herrani! Minä lahjoitan sinulle koko vainion ja luolan, joka siellä on. Minä annan sen sinulle kaupunkini miesten nähden. Hautaa siis vainajasi!»

12Silloin Abraham kumarsi syvään kaupungin miehille 13ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: »Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Minä annan sinulle maksun siitä vainiosta, myy se minulle, niin hautaan sinne vainajani.» 14Efron vastasi Abrahamille: 15»Kuuntele minua, herrani! Neljänsadan hopeasekelin maapala – mitäpä se meidän kesken merkitsee! Hautaa vainajasi.» 16Abraham ymmärsi Efronin tarkoituksen ja punnitsi hänelle hopeamäärän, jonka tämä oli heettiläisten kuullen maininnut, neljäsataa sekeliä maksuna käypää hopeaa.

17Niin siirtyivät Efronin vainio, joka oli Makpelassa Mamren lähistöllä, siellä sijaitseva luola sekä tällä alueella kasvavat puut 18Abrahamin omistukseen heettiläisten, Efronin kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina. 19

23:19
1. Moos. 25:9,10,35:29,50:13
Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa. 20
23:20
1. Moos. 33:19
Joh. 4:5
Ap. t. 7:16
Vainio ja siellä oleva luola siirtyivät näin heettiläisiltä Abrahamille sukuhaudaksi.

24

Rebekasta tulee Iisakin vaimo

241Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin. 2

24:2
1. Moos. 15:2
Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: »Kosketa minua nivusiin 3
24:3
1. Moos. 26:34,35,27:46,28:8,9,36:2,3
ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä 4vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.» 5Palvelija kysyi häneltä: »Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?» 6Abraham sanoi hänelle: »Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne. 7
24:7
1. Moos. 50:24
5. Moos. 1:8
Joos. 1:6
Tuom. 2:1
Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. 8Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.» 9Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.

10

24:10
1. Moos. 11:31
Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kamelia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin. 11Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan. 12Palvelija rukoili: »Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin: 13Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä, 14niin minä sanon yhdelle tytöistä: ’Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.’ Jos hän silloin sanoo: ’Juo! Minä juotan kamelisikin’, niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni.»

15

24:15
1. Moos. 22:23
Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika. 16Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös. 17Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.» 18Tyttö sanoi: »Juo, herrani», laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda. 19Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: »Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.» 20Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille. 21Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.

22Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä. 23Sitten hän sanoi: »Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?» 24Tyttö vastasi hänelle: »Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.» 25Ja hän sanoi vielä: »Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen.» 26Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa 27ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!»

28Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut. 29Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo, 30kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen, 31ja sanoi hänelle: »Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?» 32Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesua varten. 33Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: »Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani.» Laban sanoi: »Puhu!»

34Mies sanoi:

»Minä olen Abrahamin palvelija. 35Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja. 36Saara, minun isäntäni vaimo, on vanhoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa. 37Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: ’Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä, 38vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.’ 39Minä sanoin isännälleni: ’Entä jos tyttö ei lähde mukaani?’ 40Hän sanoi minulle: ’Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä. 41Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.’

42»Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin: 43Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: ’Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.’ 44Jos hän silloin sanoo minulle: ’Juo, minä tuon vettä kameleillesikin’, niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.

45»Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: ’Anna minun juoda.’ 46Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: ’Juo vain, minä juotan kamelisikin.’ Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini. 47Minä kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä, 48lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi. 49Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia.»

50Laban ja Betuel vastasivat: »Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan. 51Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt.» 52Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa. 53Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja. 54Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: »Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo.»

55Tytön veli ja äiti sanoivat: »Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä.» 56Mutta palvelija sanoi heille: »Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo.» 57He sanoivat: »Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on.» 58He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: »Tahdotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?» Hän vastasi: »Tahdon.» 59

24:59
1. Moos. 35:8
Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. 60He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle:

– Tulkoon sinulle, sisaremme,

tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä,

ja jälkeläisesi ottakoot omakseen

vihollistensa kaupungit.

61Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palvelija vei Rebekan mukanaan.

62

24:62
1. Moos. 16:14,25:11
Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa. 63Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän. 64Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä 65ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. 66Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut. 67
24:67
1. Moos. 25:20
Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.