Valitusvirsi Juudan kuninkaiden tuhosta

19¹»Viritä valitusvirsi, laula Israelin ruhtinaista ²

– Mikä olikaan äitisi! Naarasleijona

leijonien joukossa.

Se lepäsi nuorten urosten keskellä

pentujensa kanssa.

³

ja siitä kasvoi komea leijona,

se oppi saalistamaan ja raatelemaan,

ihmisiäkin se söi.

⁴Mutta kansat saivat kuulla siitä,

ja se pyydystettiin kuoppaan

ja vietiin nenärenkaasta taluttaen

Egyptin maahan.

⁵

että odotus oli turhaa,

se otti toisen poikasistaan

ja kasvatti sen.

⁶Poika käyskenteli urosten joukossa,

ja siitä kasvoi komea leijona.

Se oppi saalistamaan ja raatelemaan,

ihmisiäkin se söi.

⁷Se tuhosi heidän palatsinsa,

repi hajalle kaupungit.

Kaikki maan asukkaat vapisivat,

kun se ärjyi.

⁸Mutta kansat kokosivat joukkonsa,

kaikkialta tuli väkeä,

ja sen tielle viritettiin ansaverkot,

se pyydystettin kuoppaan.

⁹Se sai kaulaansa kahleet ja nenäänsä renkaan,

ja se vietiin Babylonian kuninkaan luo

ja teljettiin luolaan,

ettei sen ääntä enää kuultaisi

Israelin vuorilla.

¹⁰Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös,

veden äärelle istutettu.

Se kantoi hedelmää ja vihannoi,

olihan sillä vettä.

¹¹Siihen kasvoi vankkoja oksia,

valtikaksi kelpaavia,

ja sen runko kohosi pilvien keskeen.

Se näkyi kauas, niin korkea se oli,

niin tuuhea ja vihanta.

¹²

ja viskattiin maahan,

ja kuuma aavikkotuuli kuivetti sen,

siitä revittiin hedelmät,

ja sen vankat oksat kuivettuivat

ja joutuivat tuleen.

¹³Nyt se on istutettu autiomaahan,

vettä janoavaan hietikkoon.

¹⁴Sen oksistosta lähti liikkeelle tuli,

joka söi versot ja hedelmät.

Enää siinä ei ole vankkaa oksaa,

ei valtikkapuuta.»

Valitusvirreksi tämä oli tehty, ja valitusvirsi tästä tuli.