2. Mooseksen kirja 32

₁Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: »Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.» ₂Aaron sanoi: »Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle.» ₃Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. ₄Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: »Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!» ₅Silloin Aaron rakensi alttarin sonnin eteen ja julisti: »Huomenna vietetään Herralle pyhitettyä juhlaa.» ₆Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa.

₇Silloin Herra sanoi Moosekselle: »Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. ₈Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: ’Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä.’» ₉Herra sanoi vielä: »Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. ₁₀Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan.»

₁₁Mooses koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: »Miksi, Herra, vihastuisit omaan kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. ₁₂Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, että sinä veit israelilaiset pois vain tappaaksesi heidät vuorilla ja hävittääksesi heidät maan päältä? Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota kansasi. ₁₃Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: ’Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.’» ₁₄Niin Herran viha lauhtui, ja hän päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

₁₅Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. ₁₆Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama. ₁₇Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: »Leiristä kuuluu taistelun pauhu.» ₁₈Mutta Mooses vastasi:

₁₉Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle. ₂₀Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti veden israelilaisille.

₂₁Mooses kysyi Aaronilta: »Mitä pahaa tämä kansa on sinulle tehnyt, kun johdatit sen näin suureen syntiin?» ₂₂Aaron vastasi: »Älä suutu, herrani! Sinähän tiedät, miten altis tämä kansa on pahaan. ₂₃He sanoivat minulle: ’Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.’ ₂₄Minä kysyin heiltä: ’Kenellä on kultaa?’ Silloin he riisuivat korut yltään ja antoivat ne minulle. Minä heitin ne tuleen, ja siitä tuo sonni syntyi.»

₂₅Mooses näki, että kansa oli villiintynyt. Aaron oli päästänyt sen valloilleen ja antanut vihollisille aiheen vahingoniloon. ₂₆Mooses asettui leirin portille seisomaan ja sanoi: »Kaikki, jotka ovat Herran puolella, tulkoot tänne.» Hänen luokseen kokoontuivat kaikki Leevin heimoon kuuluvat. ₂₇Hän sanoi heille: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.» ₂₈Leevin heimon miehet tekivät Mooseksen käskyn mukaisesti, ja kansasta sai sinä päivänä surmansa noin kolmetuhatta miestä. ₂₉Mooses sanoi: »Teidät on tänään vihitty palvelemaan Herraa. Te olette käyneet jopa poikianne ja veljiänne vastaan, ja siksi te saatte tänään siunauksen.»

₃₀Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: »Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.» ₃₁Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: »Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. ₃₂Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi.» ₃₃Silloin Herra sanoi Moosekselle: »Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. ₃₄Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä.»

₃₅Näin Herra kuritti israelilaisia, koska he olivat yhdessä Aaronin kanssa tehneet sonnipatsaan.