Esikoisten pyhittäminen ja happamattoman leivän juhla
1Herra sanoi Moosekselle: 2»Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle.»
3Mooses sanoi kansalle:
»Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta, sillä Herra vei väkevällä kädellään teidät sieltä pois. Sinä päivänä ei saa syödä hapanta leipää. 4Tänään te lähdette, abib-kuussa, 5ja kun Herra on tuonut teidät kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, jonka hän on esi-isillenne vannomallaan valalla luvannut teille, maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, niin palvelkaa häntä aina tässä kuussa seuraavalla tavalla.
6»Seitsemän päivän aikana sinun tulee syödä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä vietettäköön juhlaa Herran kunniaksi. 7Niinä seitsemänä päivänä syötäköön vain happamatonta leipää; hapanta leipää ei saa edes näkyä missään koko asuinalueellasi, ei myöskään hapanta taikinaa. 8Sinä päivänä kerro pojallesi: ’Tämä tapahtuu sen takia, mitä Herra teki hyväkseni, kun lähdin Egyptistä.’ 9Ja se säädös olkoon kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, että Herran laki aina pysyisi huulillasi ja sinä muistaisit, kuinka Herra väkevällä kädellään vei sinut pois Egyptistä. 10Noudata tätä säädöstä aina määräaikana vuodesta toiseen.
11»Kun Herra on tuonut sinut kanaanilaisten maahan, kuten hän on sinulle ja esi-isillesi vannonut, ja antanut sen sinulle, 12luovuta Herralle kaikki esikoiset. Samaten on jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen oleva Herran omaisuutta. 13Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. 14Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: ’Mitä tämä merkitsee?’, niin sano hänelle: ’Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 15Ja kun farao itsepintaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. Tämän vuoksi minä teurastan Herralle uhriksi karjani jokaisen urospuolisen esikoisen ja lunastan jokaisen minulle syntyvän esikoispojan.’ 16Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, jotta muistaisit, että Herra väkevällä kädellään vei meidät pois Egyptistä.»
Pilvipatsas ja tulipatsas
17Kun farao oli päästänyt kansan lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin. 18Niin Jumala vei kansan pitemmälle, autiomaan kautta kulkevalle tielle, kohti Kaislamerta. Israelilaiset lähtivät matkaan taistelun varalta ryhmittyneinä. 19Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia sanoen: »Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne.»
20Lähdettyään liikkeelle Sukkotista israelilaiset leiriytyivät Etamiin, autiomaan laitaan. 21Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. 22Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.
