Ester 9

₁Niin tuli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä, se päivä, jolloin kuninkaan käsky piti toteuttaa. Mutta tuona päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat toivoneet saavansa heidät valtaansa, kävikin juuri päinvastoin: juutalaiset saivat valtaansa vastustajansa. ₂Kaikissa kuningas Kserkseen maakuntien kaupungeissa, joissa juutalaisia asui, he kokoontuivat käydäkseen niiden kimppuun, jotka olivat suunnitelleet heidän tuhoamistaan. Eikä kukaan asettunut heitä vastaan, sillä kaikki muut pelkäsivät heitä, ₃ja kaikki maakuntien ruhtinaat, satraapit, maaherrat ja virkamiehet, joita kuninkaalla oli palveluksessaan, tukivat juutalaisia, koska pelkäsivät Mordokaita. ₄Mordokai oli näet korkeassa asemassa kuninkaan hovissa, ja kaikkiin maakuntiin oli levinnyt tieto, että hänen valtansa jatkuvasti kasvoi.

₅Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. ₆Susan kaupungissa juutalaiset surmasivat viisisataa miestä ₇ja tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, ₈Poratan, Adaljan, Aridatan ₉sekä Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, ₁₀kaikki juutalaisten vainoojan Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. Mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

₁₁Vielä samana päivänä, jona kuningas sai tietää Susan kaupungissa surmattujen määrän, ₁₂hän sanoi kuningatar Esterille: »Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!» ₁₃Ester sanoi: »Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun.» ₁₄Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun. ₁₅Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Susassa kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

₁₆Myös muualla kuninkaan maakunnissa juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään päästäkseen rauhaan vihollisiltaan. He surmasivat vastustajiaan seitsemänkymmentäviisituhatta, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet. ₁₇Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. ₁₈Mutta Susan juutalaiset, jotka olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, lepäsivät vasta viidentenätoista ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. ₁₉Tämän vuoksi maaseutukaupunkien juutalaiset viettävät adar-kuun neljättätoista päivää iloisena juhlapäivänä, järjestävät pitoja ja lähettävät toisilleen herkkuja lahjaksi.

₂₀Mordokai merkitsi nämä tapaukset muistiin ja lähetti kirjeet kaikille kuningas Kserkseen maakuntien juutalaisille, niin lähellä kuin kaukanakin asuville. ₂₁Hän määräsi heidät viettämään joka vuosi juhlana adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää ₂₂muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille.

₂₃Näin juutalaisten keskuudessa vakiintui tapa, jota he jo olivat alkaneet noudattaa ja josta Mordokai nyt heille kirjoitti. ₂₄Haman, Hammedatan poika, Agagin jälkeläinen, juutalaisten vainooja, oli näet punonut juonen juutalaisia vastaan hävittääkseen heidät ja heittänyt puria eli arpaa päivästä, jona voisi kukistaa ja tuhota heidät. ₂₅Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun. ₂₆Tästä syystä juutalaiset alkoivat kutsua näitä päiviä nimellä purim arpaa tarkoittavan pur-sanan mukaan. Kirjeen sisällön sekä kaiken näkemänsä ja kokemansa perusteella ₂₇he antoivat määräyksen, joka velvoitti heitä itseään, heidän jälkeläisiään ja kaikkia heidän joukkoonsa liittyneitä viettämään vuosittain näitä kahta päivää käskykirjeen ohjeiden mukaisesti ja aina oikeaan aikaan. ₂₈Nämä kaksi päivää tuli pitää mielessä sukupolvesta toiseen kaikissa perhekunnissa, ja niitä tuli viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, niin että purim-päivien vietto säilyisi muuttumattomana juutalaisten keskuudessa ja pysyisi aina heidän jälkeläistensäkin mielessä.

₂₉Kuningatar Ester, Abihailin tytär, kirjoitti kaikella arvovallallaan yhdessä juutalaisen Mordokain kanssa vielä uuden kirjeen vahvistaakseen yleiseksi käytännöksi sen, mitä aikaisemmassa kirjeessä oli sanottu purim-juhlasta. ₃₀Mordokai lähetti kirjeen Kserkseen valtakunnan sadankahdenkymmenenseitsemän maakunnan kaikille juutalaisille rauhan ja ystävyyden toivotuksin. ₃₁Siinä velvoitettiin juutalaiset viettämään näitä purim-päiviä juutalaisen Mordokain ja kuningatar Esterin säätämänä määräaikana ja niin kuin juutalaiset itsekin olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen. Lisäksi siinä oli määräyksiä juhlan aikana pidettävistä paastoista ja valittajaisista. ₃₂Näin purim-juhlan viettoa koskevat määräykset vahvistettiin Esterin käskyllä ja kirjoitettiin kirjaan.