Kaikella on määräaika
31
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
2
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
3aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
4aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
5aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
6aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
7
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
8aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.
9
Mitä hyötyä on vaivannäöstä
sille, joka työtä tekee?
10Olen katsellut kaikkea aherrusta,
jonka Jumala on antanut ihmisille
heidän rasituksekseen.
11
Viis. 9:16
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.
12Minä oivalsin,
ettei ihmisellä ole muuta onnea
kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
13
Mutta Jumalan lahja on sekin,
että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä
syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.
14
Jes. 46:10
Minä oivalsin,
että kaikki, minkä Jumala tekee,
pysyy ikuisesti.
Siihen ei ole lisäämistä
eikä siitä vähentämistä.
Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.
15
Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,
ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.
Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.
Ihmisen arvottomuus
16Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
17
Jes. 10:1–3
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,
sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
18Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20
Kaikki menee samaan paikkaan:
kaikki on tullut tomusta
ja kaikki palaa tomuun.
21Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?
41
Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla.
Katso: sorrettujen kyynelet!
Ei ole heillä lohduttajaa.
Katso: sortajien väkivalta!
Eikä lohduttajaa ole.
2
Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet – ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät; 3ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.
4Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
5Tyhmä istuu kädet ristissä
ja kalvaa omaa lihaansa.
6Parempi on kourallinen levossa
kuin kahmalon täysi
vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.
Yksinäisyys
7Minä näin lisää turhuutta auringon alla:
8
Saarn. 5:9
joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,
ei poikaa, ei veljeä.
Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua
eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.
»Ketä varten minä näen vaivaa
ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»
Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.
9
Kaksin on parempi kuin yksin,
sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
10Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,
mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –
häntä auttamassa ei ole ketään.
11Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,
mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
12Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,
mutta kaksi pitää puolensa,
eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.
Maailman kunnia katoaa
13Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen
kuin vanha ja tyhmä kuningas,
joka ei enää kuuntele toisten neuvoja.
14
Tosiaankin: nuorukainen lähti vankilasta
ja tuli kuninkaaksi,
vaikka oli syntynyt köyhänä tuon toisen hallitessa.
15Minä näin, miten kaikki kynnelle kykenevät auringon alla
asettuivat kannattamaan nuorukaista,
joka nyt nousi valtaistuimelle.
16Määrätön on joukko jokaisen ympärillä,
joka nousee kansan johtajaksi,
mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista.
Turhuutta ja tuulen tavoittelua on sekin.
Jumalanpalveluksesta
17
Astu varoen Jumalan huoneeseen.
On parempi mennä vain kuuntelemaan
kuin uhraamaan tyhmien tavoin,
jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa.
51
Jaak. 1:19
Älä ole kerkeä kieleltäsi
äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä,
sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä.
Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.
2Sillä »paljosta työstä saa levottomia unia,
paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni».
3
Kun teet Jumalalle lupauksen,
niin täytä se viivyttelemättä,
sillä hän ei mielly tyhmiin.
Täytä siis, minkä lupaat.
4On parempi olla lupaamatta
kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.
5Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,
älä sano Jumalan sanansaattajalle5:5 »Jumalan sanansaattaja» tarkoittaa tässä temppelivirkailijaa, joka peri Jumalalle luvatut lahjat ja maksut.:
»Minä tein sen vahingossa.»
Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan
tuhoamaan kättesi aikaansaannokset?
6Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta.
Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!
Mielivalta yhteiskunnassa
7Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:
Viranomainen valvoo toista
ja ylemmät heitä molempia.
8Kaikitenkin on hyväksi,
että asuttua maata hallitsee kuningas.
Rikkaus on turhaa
9
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,
eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta.
10Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen,
paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
11Uurastavan uni on makea,
söipä hän vähän tai paljon,
mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
12
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. 13Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. 14
Ps. 49:18
1. Tim. 6:7
Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. 15Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi! 16Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.
17
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. 18Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. 19Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.