Raamattu 1992 (KR92)
3

Kaikella on määräaika

31

3:1
Saarn. 9:11
Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

2

3:2
Job 14:5
Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

3aika surmata

ja aika parantaa,

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

4aika itkeä

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

5aika heitellä kiviä

ja aika ne kerätä,

aika on syleillä

ja aika olla erossa,

6aika etsiä

ja aika kadottaa,

aika on säilyttää

ja aika viskata menemään,

7

3:7
Sir. 20:7
aika repäistä rikki

ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti

ja aika puhua,

8aika rakastaa

ja aika vihata,

aika on sodalla

ja aikansa rauhalla.

9

3:9
Saarn. 1:3,2:22
Mitä hyötyä on vaivannäöstä

sille, joka työtä tekee?

10Olen katsellut kaikkea aherrusta,

jonka Jumala on antanut ihmisille

heidän rasituksekseen.

11

3:11
Saarn. 11:5
Viis. 9:16
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi

ja asettanut iäti jatkumaan,

mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,

ei niiden alkua eikä loppua.

12Minä oivalsin,

ettei ihmisellä ole muuta onnea

kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

13

3:13
Saarn. 2:24+
Mutta Jumalan lahja on sekin,

että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä

syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

14

3:14
Ps. 33:11
Jes. 46:10
Minä oivalsin,

että kaikki, minkä Jumala tekee,

pysyy ikuisesti.

Siihen ei ole lisäämistä

eikä siitä vähentämistä.

Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

15

3:15
Saarn. 1:9
Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,

ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.

Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

Ihmisen arvottomuus

16Vielä minä näin auringon alla:

oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,

oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.

17

3:17
Ps. 82:2,8
Jes. 10:1–3
Minä ajattelin itsekseni:

Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,

sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

18Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20

3:20
1. Moos. 3:19+
Kaikki menee samaan paikkaan:

kaikki on tullut tomusta

ja kaikki palaa tomuun.

21Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?