Saarnaaja 3

₁Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

₂Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

₃aika surmata

ja aika parantaa,

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

₄aika itkeä

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

₅aika heitellä kiviä

ja aika ne kerätä,

aika on syleillä

ja aika olla erossa,

₆aika etsiä

ja aika kadottaa,

aika on säilyttää

ja aika viskata menemään,

₇aika repäistä rikki

ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti

ja aika puhua,

₈aika rakastaa

ja aika vihata,

aika on sodalla

ja aikansa rauhalla.

₉Mitä hyötyä on vaivannäöstä

sille, joka työtä tekee?

₁₀Olen katsellut kaikkea aherrusta,

jonka Jumala on antanut ihmisille

heidän rasituksekseen.

₁₁Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi

ja asettanut iäti jatkumaan,

mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,

ei niiden alkua eikä loppua.

₁₂Minä oivalsin,

ettei ihmisellä ole muuta onnea

kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

₁₃Mutta Jumalan lahja on sekin,

että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä

syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.

₁₄Minä oivalsin,

että kaikki, minkä Jumala tekee,

pysyy ikuisesti.

Siihen ei ole lisäämistä

eikä siitä vähentämistä.

Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

₁₅Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,

ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.

Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

₁₆Vielä minä näin auringon alla:

oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,

oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.

₁₇Minä ajattelin itsekseni:

Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,

sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

kaikki on tullut tomusta

ja kaikki palaa tomuun.