5. Mooseksen kirja 1

₁Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui Israelin kansalle Jordanin itäpuolella autiomaassa Sufin tienoilla, Paranin, Tofelin, Labanin, Haserotin ja Di-Sahabin seuduilla lähellä Kuolleenmeren laaksoa. ₂Horebilta on Seirin vuoriston tietä yhdentoista päivän matka Kades-Barneaan. ₃Neljänkymmenen vuoden kuluttua siitä kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, vuoden yhdennentoista kuun ensimmäisenä päivänä, Mooses ilmoitti heille kaiken, minkä Herra oli hänen käskenyt puhua. ₄Tätä ennen hän oli lyönyt Sihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, sekä Ogin, Basanin kuninkaan, jonka hallituskaupungit olivat Astarot ja Edrei. ₅Moabin maassa, Jordanin itäpuolella, Mooses alkoi opettaa tätä lakia.

Näin Mooses puhui:

₆»Herra, meidän Jumalamme, sanoi meille Horebinvuorella: ’Te olette jo kyllin kauan viipyneet tässä vuoristossa. ₇Lähtekää liikkeelle ja menkää Kanaaninmaahan: amorilaisten vuorille ja heidän naapurikansojensa alueille Jordaninlaaksoon, vuoristoon, läntisille kukkuloille, Negeviin ja meren rannikolle. Menkää Libanoniin ja aina suurelle Eufratvirralle saakka. ₈Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen.’

₉»Silloin minä sanoin teille: ’Minä en enää jaksa yksinäni johtaa teitä. ₁₀Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, niin että teitä on nyt yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. ₁₁Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti. ₁₂Mutta miten minä yksin jaksaisin kestää sen vaivan ja taakan, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne? ₁₃Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.’ ₁₄Te vastasitte minulle: ’Ehdotuksesi on hyvä.’ ₁₅Silloin minä kokosin teidän heimojenne päämiehiä, viisaita ja kokeneita miehiä, ja määräsin heidät toimimaan teidän johtajinanne: tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päällikköinä sekä kirjureina.

₁₆»Sitten annoin teidän tuomareillenne tämän käskyn: ’Kuunnelkaa tarkoin molempia osapuolia ja tuomitkaa oikein riippumatta siitä, käykö joku oikeutta maanmiehensä vai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. ₁₇Älkää tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin. Älkää pelätkö ketään, sillä tuomareina te toimitte tehtävässä, jonka Jumala on teille antanut. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni.’ ₁₈Näin minä annoin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

₁₉»Niin me lähdimme liikkeelle Horebilta Herran, meidän Jumalamme, käskyn mukaisesti, kuljimme amorilaisten vuorille vievää tietä koko sen suuren ja pelottavan autiomaan halki, jonka te olette nähneet, ja saavuimme Kades-Barneaan. ₂₀Minä sanoin teille: ’Te olette nyt tulossa amorilaisten vuorille, jotka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille. ₂₁Herra, teidän Jumalanne, antaa tämän maan teidän haltuunne. Menkää ottamaan maa omaksenne, niin kuin Herra, teidän isienne Jumala, on sanonut. Älkää pelätkö, pysykää rohkeina.’

₂₂»Silloin te tulitte sanomaan minulle: ’Lähetetään miehiä tutkimaan maata ja ottamaan selvää tiestä, jota meidän on kuljettava, sekä niistä kaupungeista, joita vastaan meidän on käytävä.’ ₂₃Minä hyväksyin tämän ehdotuksen ja valitsin teidän joukostanne kaksitoista miestä, yhden joka heimosta. ₂₄He lähtivät vuoristoon, tulivat Eskolinlaaksoon, Rypälelaaksoon, ja tutkivat maata. ₂₅He ottivat sieltä mukaansa hedelmiä, toivat ne meille ja ilmoittivat: ’Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä maa.’

₂₆»Te ette kuitenkaan tahtoneet lähteä, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan. ₂₇Te nurisitte teltoissanne ja sanoitte: ’Herra vihaa meitä! Hän toi meidät pois Egyptistä vain antaakseen amorilaisten tuhota meidät. ₂₈Millaiseen maahan me olemmekaan menossa! Nuo miehet saivat meidät vapisemaan pelosta, kun he kertoivat kansasta, joka on meitä lukuisampi ja kookkaampi, ja suurista kaupungeista, joiden muurit hipovat taivasta. He olivat nähneet siellä anakilaisiakin!’

₂₉»Silloin minä sanoin teille: ’Älkää säikkykö älkääkä pelätkö heitä. ₃₀Herra, teidän Jumalanne, joka kulkee edellänne, sotii teidän puolestanne, kuten näitte hänen tekevän jo Egyptissä ₃₁ja sitten autiomaassa. Sielläkin Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka.’ ₃₂Mutta siitä huolimatta te ette luottaneet Herraan, Jumalaanne, ₃₃joka oli kulkenut koko matkan teidän edellänne, etsinyt teille leiriytymispaikat sekä öisin tulipatsaana ja päivisin pilvipatsaana osoittanut tien, jota teidän tuli kulkea.

₃₄»Kun Herra kuuli, mitä te puhuitte, hän vihastui ja vannoi: ₃₅’Yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, josta minä valalla vannoen annoin lupauksen teidän isillenne, ₃₆ei kukaan paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt. Hän on uskollisesti seurannut minua.’ ₃₇Herra vihastui teidän vuoksenne myös minuun ja sanoi: ’Sinäkään et pääse siihen maahan, ₃₈mutta Joosua, Nunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vala häneen rohkeutta, sillä hänen tulee jakaa maa israelilaisille perintöosiksi. ₃₉Teidän lapsenne, joiden pelkäsitte joutuvan vihollisen saaliiksi, nuo lapset, joilla ei vielä ole tietoa hyvästä eikä pahasta, pääsevät siihen maahan. Heille minä sen annan, ja he ottavat sen haltuunsa. ₄₀Nyt teidän kuitenkin on käännyttävä takaisin autiomaahan ja lähdettävä liikkeelle Kaislameren suuntaan.’

₄₁»Silloin te sanoitte minulle: ’Me olemme rikkoneet Herraa vastaan. Me lähdemme nyt vuorille taistelemaan, niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on käskenyt.’ Ja te otitte aseenne ja lähditte yltiöpäisesti vuoristoon. ₄₂Mutta Herra sanoi minulle: ’Kiellä heitä lähtemästä vuorille ja ryhtymästä taisteluun, sillä minä en ole heidän keskellään. Jos he menevät, heidän vihollisensa lyövät heidät.’ ₄₃Te ette kuitenkaan kuunnelleet, vaikka minä puhuin teille, vaan niskoittelitte Herraa vastaan ja lähditte uhmamielin vuoristoon. ₄₄Silloin siellä asuvat amorilaiset kävivät taisteluun teitä vastaan, löivät joukkonne hajalle Seirissä ja ajoivat mehiläisparven lailla teitä takaa Hormaan saakka. ₄₅Te palasitte leiriin, itkitte ja rukoilitte Herraa, mutta hän ei kuunnellut teidän valituksianne eikä välittänyt teidän rukouksistanne. ₄₆Ja te jäitte Kadesiin ja viivyitte siellä aikanne.