Daniel 2

₁Toisena hallitusvuotenaan Nebukadnessar näki unia, ja hänen mielensä tuli niistä niin levottomaksi, ettei hän voinut nukkua. ₂Silloin kuningas käski kutsua enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja kaldealaiset viisaat selittämään nämä unet, ja he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen.

₃Kuningas sanoi heille: »Minä olen nähnyt unen, ja minun on saatava tietää, mitä se merkitsee.» ₄Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: »Ikuisesti eläköön kuningas! Esitä uni palvelijoillesi, niin me kerromme sen selityksen.»

₅Kuningas sanoi kaldealaisille: »Tämä on minun päätökseni: Jos ette itse kerro minulle unta ja sen selitystä, teidän jäsenenne hakataan irti ja talonne revitään soraläjiksi. ₆Mutta jos kerrotte unen ja selitätte sen, minä lupaan teille lahjoja ja palkintoja ja suuren kunnian. Esittäkää siis minulle uni ja sen selitys.»

₇Kaldealaiset sanoivat uudestaan: »Kuningas kertokoon unen palvelijoilleen, niin me selitämme sen.» ₈Kuningas vastasi: »Minä näen selvästi, että te vain yritätte voittaa aikaa, koska olette ymmärtäneet, että päätökseni on ehdoton: ₉jos ette kerro minulle unta, teitä kaikkia odottaa yksi ja sama tuomio. Siksi te olette sopineet keskenänne, että puhutte minulle kierosti ja petollisesti, kun toivotte, että ajat muuttuvat. Kertokaa siis minulle uni, niin minä tiedän, että osaatte sen myös selittää.»

₁₀Kaldealaiset vastasivat kuninkaalle: »Maan päällä ei ole ihmistä, joka voisi kertoa kuninkaalle sen, mitä hän tahtoo. Ei kukaan kuningas, oli hän miten suuri ja mahtava hyvänsä, ole vaatinut tällaista yhdeltäkään enteidenselittäjältä, loitsupapilta tai kaldealaiselta viisaalta! ₁₁Asia, jota kuningas kysyy, on niin vaikea, että siihen voisivat vastata vain jumalat, jotka eivät asusta kuolevaisten parissa.» ₁₂Tämän kuultuaan kuningas suuttui ja vihastui kovin ja käski surmata kaikki Babylonian viisaat.

₁₃Kun käsky viisaiden surmaamisesta oli annettu, joutuivat myös Daniel ja hänen toverinsa kuolemanvaaraan. ₁₄Silloin Daniel puhutteli viisaasti ja taitavasti Arjokia, kuninkaan henkivartijoiden päällikköä, joka oli saanut tehtäväkseen surmata Babylonian viisaat, ₁₅ja kysyi häneltä: »Minkä vuoksi kuningas on antanut näin ankaran käskyn?» Arjok selitti asian Danielille. ₁₆Silloin Daniel meni palatsiin ja pyysi kuningasta antamaan aikaa, jotta hän voisi selittää unen. ₁₇Sitten Daniel meni kotiinsa ja kertoi asian tovereilleen Hananjalle, Misaelille ja Asarjalle ₁₈ja kehotti heitä pyytämään, että taivaan Jumala olisi armollinen ja ilmaisisi tuon salaisuuden, niin etteivät he tuhoutuisi yhdessä toisten Babylonian viisaiden kanssa.

₁₉Yöllisessä näyssä salaisuus ilmoitettiin Danielille. Hän kiitti taivaan Jumalaa ₂₀ja sanoi:

₂₄Niin Daniel lähti tapaamaan Arjokia, jonka kuningas oli määrännyt surmaamaan Babylonian viisaat, ja sanoi hänelle: »Älä tuhoa Babylonian viisaita! Vie minut kuninkaan luo, niin minä kerron kuninkaalle hänen unensa selityksen.» ₂₅Silloin Arjok vei heti Danielin kuninkaan luo ja sanoi: »Olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisten joukosta miehen, joka voi selittää kuninkaalle hänen unensa.» ₂₆Kuningas sanoi Danielille, jota nyt kutsuttiin nimellä Beltesassar: »Pystytkö sinä kertomaan ja selittämään minulle unen, jonka olen nähnyt?»

₂₇Daniel vastasi kuninkaalle:

»Salaisuutta, jota kuningas kysyy, eivät viisaat, loitsupapit, enteidenselittäjät eivätkä manaajat pysty hänelle kertomaan, ₂₈mutta taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet, ja nyt hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva. Sinun unesi ja näyt, jotka vuoteellasi näit, ovat nämä:

₂₉»Kun sinä, kuningas, makasit vuoteellasi, mieltäsi alkoi vaivata huoli tulevaisuudesta, ja silloin Salaisuuksien Paljastaja ilmoitti sinulle, mitä on tapahtuva. ₃₀Ei tätä salaisuutta ole paljastettu minulle siksi, että olisin viisaampi kuin muut ihmiset, vaan siksi, että kuningas saisi tietää tämän salaisuuden, ja siksi, että ymmärtäisit, mitä mielessäsi liikkuu.

₃₁»Sinä katselit, kuningas, ja edessäsi oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea, ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessäsi, ja sen muoto oli kauhistava. ₃₂Se patsas oli tällainen: pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, ₃₃sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea. ₃₄Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. ₃₅Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman. ₃₆Tämä oli uni, ja nyt kerromme kuninkaalle sen selityksen.

₃₇»Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. ₃₈Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. ₃₉Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. ₄₀Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut.

₄₁»Se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, että tämä valtakunta on oleva jakautunut mutta siinä on raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan ruukkusaven seassa. ₄₂Se, että varpaat olivat osaksi rautaa ja osaksi savea, tarkoittaa, että valtakunta on oleva osittain luja ja osittain hauras. ₄₃Ja että näit rautaa ruukkusaven seassa, se tarkoittaa, että valtakunnat liittyvät toisiinsa aviositein mutta eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan yhdisty saveen.

₄₄»Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti, ₄₅niin kuin sinä näit, että vuoresta lähti vierimään kivi käden koskematta ja murskasi raudan, pronssin, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä pian on tapahtuva, ja uni on tosi, ja sen selitys on oikea.»

₄₆Silloin kuningas Nebukadnessar heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi Danielia ja käski toimittaa hänelle ruoka- ja suitsutusuhrin. ₄₇Kuningas sanoi Danielille: »Totta on, että teidän jumalanne on jumalien jumala, kuninkaiden herra ja salaisuuksien paljastaja, sillä sinä olet pystynyt paljastamaan tämän salaisuuden.»

₄₈Sitten kuningas nosti Danielin korkeaan arvoon, antoi hänelle runsaasti kalliita lahjoja ja teki hänestä Babylonin maakunnan käskynhaltijan ja koko Babylonian viisaiden ylivalvojan. ₄₉Danielin pyynnöstä kuningas määräsi Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa, mutta Daniel itse pysyi kuninkaan hovissa.