Itsevarmoja ja ylpeitä vastaan
1Voi teitä, Siionin huolettomat
ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat,
te valitun kansan kärkijoukko!
Ja teitä koko Israel seuraa!
2Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt,
menkää sieltä suureen Hamatiin
ja alas filistealaisten Gatiin!
Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat,
onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?
3Te torjutte mielestänne pahan päivän
ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.
4Te makaatte norsunluuvuoteillanne
ja loikoilette leposohvillanne.
Te syötte karitsoita laumasta
ja juottovasikoita karsinasta.
5Te näppäilette harpun kieliä
ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!
6Te juotte viiniä uhrimaljoista
ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä,
mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.
7Sen tähden teidän käy nyt näin:
Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan.
Loikojien juhlat on juhlittu.
8Herra Jumala on vannonut itsensä kautta,
näin sanoo Herra Jumala Sebaot:
– Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä,
minä vihaan sen palatsia.
Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.
9Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat. 10Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: »Onko luonasi vielä joku?» Tämä vastaa: »Ei ketään enää.» Silloin toinen varoittaa: »Ole hiljaa!» – sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.
11Ja nyt Herra antaa käskyn.
Iso talo lyödään palasiksi
ja pieni talo pirstaleiksi.
12Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita?
Ei kai härillä kynnetä merta?
Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeison
ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.
13Te iloitsette Lo-Dabarista, tyhjästä, ja sanotte:
»Omin voimin me valloitimme vahvan Karnaimin.»
14Mutta nyt, israelilaiset,
näin sanoo Herra Jumala Sebaot:
– Minä lähetän teidän kimppuunne kansan,
joka ahdistaa teitä kaikkialla,
Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.
