Daavidista tulee Israelin ja Juudan kuningas
1Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: »Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. 2Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.’» 3Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.
4Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta: 5seitsemän vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentäkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.
6Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: »Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut.» Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin. 7Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki. 8Sinä päivänä hän sanoi: »Te, jotka tahdotte kukistaa jebusilaiset, pistäkää hengiltä nuo sokeat ja rammat, joita Daavid ei voi sietää.» Tämän vuoksi sanotaan: »Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön.»
9Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. Hän laajensi sitä eri suuntiin Millon ja keskustan välillä. 10Daavidin mahti kasvoi yhä, sillä Herra Jumala Sebaot oli hänen kanssaan.
11Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti hänelle setripuuta, kirvesmiehiä ja kivenhakkaajia, ja nämä miehet rakensivat Daavidille palatsin. 12Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.
13Sen jälkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14Hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo, 15Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia, 16Elisama, Eljada ja Elifelet.
Daavid voittaa filistealaiset
17Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti turvapaikkaansa vuorille. 18Filistealaiset tulivat ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon. 19Daavid kysyi Herralta: »Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?» Herra vastasi hänelle: »Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.» 20Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: »Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon.» Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim. 21Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä kuljettivat ne pois.
22Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon. 23Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: »Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. 24Kun kuulet puiden latvoista kuin askelten kahinaa, lähde silloin hyökkäykseen. Se on merkkinä siitä, että Herra on lähtenyt edelläsi tuhoamaan filistealaisten leirin.» 25Daavid teki niin kuin Herra oli käskenyt, ja hän löi filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta Geserin liepeille asti.
