Daavid saa kuulla Saulin kuolemasta
1Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa. 2Kolmantena päivänä tuli Saulin sotaleiristä mies vaatteet reväistyinä ja multaa hiuksissaan, ja ehdittyään Daavidin luo hän heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä. 3Daavid kysyi häneltä: »Mistä sinä tulet?» Hän vastasi: »Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä.» 4Daavid kysyi: »Mitä on tapahtunut? Kerro!» Hän sanoi: »Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.»
5Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: »Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?» 6Viestintuoja vastasi: »Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti. 7Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: ’Mitä voisin tehdä?’ 8Hän kysyi: ’Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’ 9Saul sanoi: ’Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.’ 10Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.»
11Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä. 12He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
13Daavid kysyi viestintuojalta: »Mistä sinä olet kotoisin?» Hän vastasi: »Olen amalekilaisen siirtolaisen poika.» 14Daavid sanoi hänelle: »Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?» 15Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: »Tapa hänet!» Mies löi nuorukaisen hengiltä, 16ja Daavid sanoi: »Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: ’Minä surmasin Herran voidellun.’»
17Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista:
18Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan.
19Sinun jaloimmat miehesi, Israel,
ovat surmattuina kukkuloillasi.
Voi, sankarit ovat kaatuneet!
20Älkää kertoko siitä Gatissa,
älkää kuuluttako ilosanomaa Askelonin kujilla,
etteivät filistealaisten tyttäret saisi iloita,
etteivät vääräuskoisten tyttäret saisi riemuita.
21Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade,
älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa.
Siellä kirposi kädestä sankarien kilpi,
Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.
22Vihollisen verta, sankarien surmaa
ei kaihtanut Jonatanin jousi,
Saulin miekka ei palannut tyhjin toimin.
23Saul ja Jonatan, eläessään rakastetut ja ylistetyt,
eivät kuollessaankaan eronneet.
He olivat nopeampia kuin kotkat,
väkevämpiä kuin leijonat.
24Israelin tyttäret, itkekää Saulia,
joka puki teidät karmiininpunaan ja koruihin
ja kirjoi vaatteenne kultakuvioin.
25Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa!
Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!
26Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi.
27Voi, sankarit ovat kaatuneet
ja aseet joutuneet hukkaan!
