Kirje Egyptin juutalaisille
1»Jerusalemissa ja muualla Juudeassa asuvat juutalaiset tervehtivät Egyptissä asuvia maanmiehiään ja veljiään. Rauhaa ja menestystä! 2Osoittakoon Jumala teille hyvyyttään ja muistakoon liittonsa, jonka hän teki uskollisten palvelijoidensa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. 3Antakoon hän teille kaikille sellaisen sydämen, että alttiisti ja koko sydämestänne palvelette häntä ja noudatatte hänen tahtoaan. 4Avatkoon hän sydämenne lailleen ja määräyksilleen ja tuokoon teille rauhan. 5Kuulkoon hän teidän pyyntönne ja tehköön kanssanne sovinnon, niin ettei hän vaikeina aikoina hylkää teitä. 6Näin täällä nytkin rukoilemme teidän puolestanne.
7»Kuningas Demetrioksen aikana, vuonna 169, me juutalaiset kirjoitimme teille näin: ’Olemme viime vuodet olleet ankarassa ahdingossa, sen jälkeen kun Jason kannattajineen petti pyhän maamme ja valtakuntamme. 8He polttivat temppelin portin ja vuodattivat viattomien verta, mutta me rukoilimme Herraa ja hän kuuli meitä. Saatoimme taas tuoda alttarille teurasuhrit ja ruokauhrit, sytytimme taas lamput ja panimme esille uhrileivät.’
9»Ryhtykää siis nyt viettämään kislev-kuussa lehtimajanjuhlan veroista juhlaa.
10»Kirjoitettu vuonna 188.»
Toinen kirje Egyptin juutalaisille
»Jerusalemin ja Juudean asukkaat, vanhimpien neuvosto ja Juudas tervehtivät Aristobulosta, kuningas Ptolemaioksen opettajaa ja voideltujen pappien jälkeläistä, sekä kaikkia Egyptin juutalaisia. Toivotamme teille terveyttä ja kaikkea hyvää. 11»Kiitämme koko sydämestämme Jumalaa, joka pelasti meidät suurista vaaroista tukemalla meitä taistelussamme kuningasta vastaan. 12Hän ajoi pois joukot, jotka olivat miehittäneet pyhän kaupungin.
13»Kuningas lähti tuolloin Persiaan. Hänellä oli mukanaan armeija, joka näytti voittamattomalta, mutta Nanaian papit johdattivat hänet ansaan ja tuhosivat hänet jumalattarensa temppelissä. 14Antiokhos tuli ystävineen paikalle solmiakseen avioliiton jumalattaren kanssa; hän aikoi näet kaapata myötäjäisinä suuret rikkaudet. 15Nanaian papit olivat asettaneet aarteet esille, ja Antiokhos saapui pienen seurueen kanssa temppelialueelle. Mutta heti kun he olivat tulleet sisälle temppeliin, papit sulkivat heidät sinne, 16avasivat katon salaluukun ja paiskoivat alas kiviä, niin että kuningas kaatui kuin salaman lyömänä. Papit hakkasivat ruumiit palasiksi, ja irti leikatut päät viskattiin ulkona oleville. 17Näin kosti meidän Jumalamme jumalattomille – olkoon hän aina ja kaikessa kiitetty!
18»Kun nyt kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä vietämme temppelin puhdistamisen juhlaa, katsoimme aiheelliseksi tehdä asiasta selkoa teillekin, jotta myös te viettäisitte sitä niin kuin lehtimajanjuhlaa ja muistaisitte juhlassanne sitä tulta, joka leimahti, kun Nehemia temppelin ja alttarin rakennettuaan ryhtyi uhraamaan.
19»Kun esi-isiämme vietiin Persiaan, sen ajan hurskaat papit ottivat alttarilta tulen ja kätkivät sen kuivuneen kaivon onkaloon; näin he varmistivat, että paikka pysyisi salassa. 20Kun sitten monia vuosia oli kulunut ja Jumala näki hyväksi puuttua asiaan, Persian kuningas lähetti Nehemian takaisin ja tämä käski tulen kätkeneiden pappien jälkeläisiä tuomaan sen hänelle. 21Nämä tulivat ja kertoivat, etteivät olleet löytäneet tulta vaan ainoastaan jotakin paksua nestettä. Silloin Nehemia käski heidän koota sitä ja tuoda hänelle.
»Uhritarvikkeet tuotiin alttarille, ja Nehemia käski pappien valella puut ja niiden päälle asetetut uhrilahjat tuolla nesteellä. 22Näin tehtiin. Aurinko oli ollut pilvessä, mutta jonkin ajan kuluttua se alkoi paistaa, ja silloin syttyi valtava roihu, joka tyrmistytti kaikki. 23Uhrin palaessa papit rukoilivat, ja kaikki paikalla olevat yhtyivät rukoukseen. Jonatan johti rukousta, Nehemia ja muut vastasivat siihen.
24»Rukous kuului näin: »’Herra, Herra Jumala, sinä kaiken luoja, pelottava ja väkevä, vanhurskas ja armahtava! Sinä yksin olet kuningas, sinä yksin olet hyvä 25ja pidät kaikesta huolen, sinä yksin olet vanhurskas, kaikkivaltias ja ikuinen, sinä pelastat Israelin kaikesta pahasta, sinä valitsit isämme ja pyhitit heidät!
26»’Ota vastaan tämä uhri, jonka annamme koko kansasi Israelin puolesta, varjele perintöosaasi ja pyhitä se. 27Kokoa taas yhteen meidät, jotka olemme joutuneet erillemme, vapauta kaikki, jotka ovat orjina vieraiden kansojen seassa. Katso niiden puoleen, joita halveksitaan ja inhotaan; tulkoot pakanat tietämään, että sinä olet meidän Jumalamme! 28Rankaise niitä, jotka röyhkeydessään sortavat ja ahdistavat meitä. 29Juurruta kansasi taas pyhään maahasi, niin kuin Mooses on sanonut.’
30»Papit lauloivat ylistyslauluja. 31Kun uhrilahjat olivat kokonaan palaneet, Nehemia käski kaataa lopun nesteen suurille kiville. 32Näin tehtiin, ja taas roihahti tuli, mutta kun alttarilta sädehtivä valo osui siihen, se sammui.
33»Tapahtunut tuli yleiseen tietoon. Myös Persian kuninkaalle kerrottiin, että paikkaan, jonne papit olivat vankeuteen jouduttuaan kätkeneet tulen, oli ilmaantunut nestettä ja että Nehemian väki oli sillä puhdistanut uhrilahjat.
34»Kuningas käski tutkia asian. Sen jälkeen hän julisti paikan pyhäksi ja rakennutti muurin sen ympärille. 35Paikasta saamiaan tuloja hän sitten jakoi avokätisesti suosikeilleen. 36Nehemia ja hänen maanmiehensä kutsuivat nestettä neftariksi, joka merkitsee puhdistusta, mutta useimmat puhuvat naftasta.
