2. aikakirja 20

₁Tämän jälkeen moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. ₂Josafatille tultiin ilmoittamaan: »Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan. Se on jo Haseson-Tamarissa.» Tämä tarkoittaa En-Gediä.

₃Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. ₄Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.

₅Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, ₆ja sanoi:

»Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. ₇Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. ₈He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: ₉’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’

₁₀»Nyt tänne ovat tulossa ammonilaiset, moabilaiset ja Seirin vuorten asukkaat. Sinä et antanut israelilaisten kulkea paluumatkallaan Egyptistä heidän maittensa kautta, vaan israelilaiset kiersivät heidän alueensa eivätkä hävittäneet niitä. ₁₁Näin he nyt palkitsevat meidät, he tahtovat karkottaa meidät sinun omasta maastasi, jonka olet antanut meille perinnöksi. ₁₂Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme.»

₁₃Koko Juudan kansa seisoi Herran edessä, myös naiset ja lapset. ₁₄Silloin Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin, joka oli Asafin sukua, Sakarjan poika; hänen isoisänsä oli Benaja, tämän isä Jeiel ja tämän Mattanja. ₁₅Hän lausui: »Kuulkaa, koko Juudan kansa, Jerusalemin asukkaat ja kuningas Josafat! Näin sanoo teille Herra: Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. ₁₆Lähtekää huomenna vihollisia vastaan! He nousevat ylös Sisin rinnettä, ja te kohtaatte heidät sen purolaakson päässä, joka on Jeruelin autiomaan itäpuolella. ₁₇Mutta teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. Juudan ja Jerusalemin asukkaat, älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö, vaan lähtekää huomenna heitä vastaan! Herra on teidän kanssanne.»

₁₈Silloin Josafat heittäytyi kasvoilleen maahan, ja myös kaikki Juudan ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät maahan rukoilemaan Herraa. ₁₉Ja Kehatin ja Korahin sukuun kuuluvat leeviläiset virittivät voimakkaalla äänellä ylistyslaulun Herralle, Israelin Jumalalle.

₂₀Varhain seuraavana aamuna he lähtivät kulkemaan kohti Tekoan autiomaata. Kun he olivat lähdössä, Josafat astui esiin ja sanoi: »Kuulkaa minua, Juudan kansa ja Jerusalemin asukkaat! Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin.» ₂₁Neuvoteltuaan kansan kanssa hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä:

₂₂Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin, ₂₃sillä ammonilaiset ja moabilaiset kävivät säikähdyksissään Seirin vuoriston miesten kimppuun surmaten heitä. Tuhottuaan Seirin miehet he ryhtyivät tuhoamaan toisiaan. ₂₄Kun Juudan sotajoukko tuli paikkaan, josta näkyi autiomaahan, ja aikoi käydä päin vihollisten joukkoa, siellä oli vain kaatuneiden ruumiita. Yksikään ei ollut jäänyt henkiin. ₂₅Josafat ja hänen miehensä lähtivät ryöstelemään ja löysivät paljon karjaa, kuormatavaraa, vaatteita ja kallisarvoisia esineitä. He saivat saalista niin paljon, etteivät pystyneet kuljettamaan sitä pois. Kolme päivää he kokosivat saalista, niin paljon sitä oli. ₂₆Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakalaaksoon ja ylistivät siellä Herraa. Sen vuoksi paikka sai nimensä, joka sillä yhä vieläkin on.

₂₇Juudan ja Jerusalemin miehet palasivat Josafatin johtamina Jerusalemiin iloiten ja riemuiten, koska Herra oli lyönyt heidän vihollisensa. ₂₈He saapuivat Jerusalemiin harppujen, lyyrain ja torvien soidessa ja menivät Herran temppeliin. ₂₉Ja kaikki valtakunnat joutuivat kauhun valtaan, kun ne saivat kuulla, miten Herra oli sotinut Israelin vihollisia vastaan. ₃₀Näin Josafatin kuninkuus pysyi vakaana, ja hänen Jumalansa antoi hänen elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta.

₃₁Tullessaan Juudan kuninkaaksi Josafat oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.

₃₂Josafat vaelsi isänsä Asan tietä eikä poikennut siltä, vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. ₃₃Uhrikukkulat eivät kuitenkaan olleet hävinneet, eikä kansa vielä palvellut koko sydämestään isiensä Jumalaa.

₃₄Muut Josafatin ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on esitetty Jehun, Hananin pojan, kertomuksessa, joka on otettu Israelin kuninkaiden historiaan.

₃₅Myöhemmin Juudan kuningas Josafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa, vaikka tämä eli jumalattomasti. ₃₆He sopivat keskenään, että rakentaisivat laivoja, jotka kulkisivat Tarsisiin. Laivat rakennettiin Esjon-Geberissä. ₃₇Mutta Elieser, Dodavan poika Maresasta, ennusti Josafatille: »Koska olet tehnyt liiton Ahasjan kanssa, Herra särkee sen mitä olet rakentanut.» Ja laivat haaksirikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsisiin.