Hannan kiitosvirsi
1Hanna rukoili sanoen:
– Sydämeni riemuitsee Herrasta,
Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni,
sinun avustasi minä iloitsen.
2Vain Herra on pyhä, ei ole toista,
meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
3Jättäkää suuret sananne,
luopukaa röyhkeistä puheistanne,
sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken,
hän punnitsee teot.
4Soturien jouset ovat poikki,
mutta maassa makaaviin palaa voima.
5Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä,
saavat niukan leipänsä toisen työssä,
mutta niiltä, jotka näkivät nälkää,
ei lopu ruoka.
Hedelmätön saa seitsemän lasta,
mutta se, jolla oli monta poikaa,
jää kuihtumaan yksin.
6Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,
vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
7Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden,
painaa maahan ja kohottaa.
8Hän ylentää tomusta mitättömän
ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon
ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran,
niiden varaan hän on laskenut maan.
9Hän pitää huolen omiensa askelista,
mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty.
10Ne, jotka Herraa vastustavat,
joutuvat kauhun valtaan,
kun Korkein jylisee taivaasta.
Herra tuomitsee koko maanpiirin.
Hän antakoon voimaa kuninkaalleen,
hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!
11Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.
Eelin pojat
12Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta. 13Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka. 14Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon. 15Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: »Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa.» 16Jos mies vastasi: »Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee», palvelija sanoi hänelle: »Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin.» 17Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin.
18Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka. 19Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan. 20Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: »Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!» Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa.
21Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona.
22Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella. 23Silloin hän sanoi heille: »Kuinka te tällaista teette? Minä saan kuulla kaiken kansan puhuvan teidän pahoista teoistanne. 24Älkää enää tehkö pahaa, poikani, sillä minä kuulen Herran kansan levittävän teistä ikäviä puheita! 25Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan?» Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän piti kuolla. 26Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille.
Ennustus Eelin suvun kohtalosta
27Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle:
»Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina? 28Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat. 29Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?
30»Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään. 31Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi. 32Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi. 33Kaikkia perheesi jäseniä minä en alttarini äärestä tuhoa, jotten sokaisisi silmiäsi ja riuduttaisi voimiasi, mutta enimmät heistä kaatuvat miekkaan. 34Poikiesi Hofnin ja Pinehasin kohtalo on sinulle merkkinä: he kuolevat molemmat samana päivänä.
35»Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä. 36Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: ’Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.’»
