1. kuninkaiden kirja 1

₁Kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi, ja vaikka häntä kuinka peiteltiin, hänen ei ollut lämmin. ₂Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: »Sinulle, herramme ja kuninkaamme, pitäisi etsiä tyttö, neitsyt, joka olisi luonasi ja hoitaisi sinua. Kun hän makaa sylissäsi, sinulla, herramme ja kuninkaamme, on lämmin.» ₃He etsivät kaunista tyttöä kautta koko Israelin ja löysivät sunemilaisen Abisagin. He toivat hänet kuninkaan luo. ₄Tyttö oli hyvin kaunis, ja hän alkoi hoitaa ja palvella kuningasta. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.

₅Adonia, Haggitin poika, havitteli suuria ja ajatteli: »Minusta tulee kuningas.» Hän hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen. ₆Hänen isänsä ei milloinkaan ollut moittinut häntä sanoen: »Miksi teit noin?» Adonia oli myös hyvin komea, ja hän oli syntynyt Absalomista seuraavana. ₇Hän haki tukea Joabilta, Serujan pojalta, ja pappi Abjatarilta, ja nämä lupasivat hänelle kannatuksensa. ₈Sitä vastoin pappi Sadok ja Benaja, Jojadan poika, eivät olleet hänen puolellaan, ei myöskään profeetta Natan, ei Simei, Rei eikä Daavidin henkivartiosto.

₉Adonia järjesti uhrijuhlan ja teurasti vuohia ja lampaita sekä juottovasikoita ja muuta karjaa Soheletin kiven luona lähellä Rogelin lähdettä. Hän kutsui sinne kaikki veljensä, kuninkaan pojat, sekä kaikki Juudan miehet, jotka olivat kuninkaan palveluksessa. ₁₀Mutta profeetta Natania, Benajaa, henkivartiostoa ja veljeään Salomoa hän ei kutsunut.

₁₁Silloin Natan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: »Olet kai kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on herramme Daavidin tietämättä julistautunut kuninkaaksi? ₁₂Kuuntele nyt neuvoani, että pelastaisit henkesi ja poikasi Salomon hengen. ₁₃Mene kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: ’Etkö sinä, herrani ja kuninkaani, ole vannonut minulle, palvelijattarellesi, että pojastani Salomosta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi? Miksi sitten Adoniasta on tullut kuningas?’ ₁₄Ja kun sinä vielä olet siellä kuninkaan puheilla, minä tulen sinne ja vahvistan sinun sanasi.»

₁₅Niin Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli jo hyvin vanha, ja hänellä oli hoitajanaan sunemilainen Abisag. ₁₆Batseba kumartui kasvoilleen kuninkaan eteen. Kuningas kysyi: »Mitä asiaa sinulla on?» ₁₇Batseba sanoi hänelle: »Herrani, sinä olet itse vannonut minulle, palvelijattarellesi, Herran, Jumalasi kautta: ’Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni ja hän saa istua valtaistuimellani.’ ₁₈Mutta nyt on Adoniasta tullut kuningas sinun tietämättäsi, herrani ja kuninkaani. ₁₉Hän on teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja pappi Abjatarin ja Joabin, sotaväen päällikön. Mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut. ₂₀Nyt, herrani ja kuninkaani, koko Israel katsoo sinuun ja odottaa sinun ilmoittavan, kuka sinun jälkeesi saa istua valtaistuimellasi. ₂₁Muutoin käy niin, että kun herrani ja kuninkaani on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja poikaani Salomoa kohdellaan rikollisina.»

₂₂Kun Batseba vielä puhui kuninkaan kanssa, profeetta Natan saapui, ₂₃ja hänet ilmoitettiin kuninkaalle. Natan tuli kuninkaan luo, kumartui kasvoilleen hänen eteensä ₂₄ja sanoi: »Herrani ja kuninkaani! Oletko sinä itse sanonut, että Adoniasta tulee kuningas sinun jälkeesi ja hän saa istua valtaistuimellasi? ₂₅Hän on näet tänään lähtenyt kaupungista ja teurastanut uhriksi suuret määrät sonneja, juottovasikoita, vuohia ja lampaita sekä kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat ja sotaväen päällikön ja pappi Abjatarin. Nämä syövät ja juovat hänen kanssaan ja huutavat: ’Eläköön kuningas Adonia!’ ₂₆Mutta minua, sinun palvelijaasi, ja pappi Sadokia ja Benajaa, Jojadan poikaa, sekä palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut. ₂₇Onko tämä tapahtunut herrani ja kuninkaani tahdosta, ilman että olet antanut meidän, palvelijoittesi, tietää, kuka on istuva valtaistuimella sinun jälkeesi?»

₂₈Kuningas Daavid sanoi: »Kutsukaa Batseba vielä tänne.» Hän tuli kuninkaan eteen ja jäi siihen seisomaan. ₂₉Ja kuningas vannoi hänelle: »Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on auttanut minut kaikista vaikeuksista, ₃₀minä toteutan nyt sen, minkä olen sinulle Herran, Israelin Jumalan, nimeen vannonut. Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas ja hän saa istua minun jälkeeni valtaistuimella.» ₃₁Batseba heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: »Ikuisesti eläköön herrani, kuningas Daavid!»

₃₂Kuningas Daavid sanoi: »Kutsukaa tänne pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika.» Kun nämä olivat tulleet hänen eteensä, ₃₃hän sanoi heille: »Ottakaa henkivartiosto mukaanne ja antakaa pojalleni Salomolle muulini ratsuksi ja viekää hänet Gihonin lähteelle. ₃₄Siellä pappi Sadok ja profeetta Natan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten torveen ja huutakaa: ’Eläköön kuningas Salomo!’ ₃₅Saattakaa hänet takaisin kaupunkiin. Ja kun hän tulee tänne, istuutukoon valtaistuimelleni ja hallitkoon kuninkaana. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan hallitsijaksi.»

₃₆Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle: »Aamen, niin tapahtukoon! Ja vahvistakoon tämän myös Herra, sinun Jumalasi. ₃₇Niin kuin hän on ollut sinun kanssasi, niin olkoon hän myös Salomon kanssa ja antakoon hänelle valtaa vielä enemmän kuin herrallani kuningas Daavidilla on ollut.»

₃₈Niin pappi Sadok ja profeetta Natan sekä Benaja, Jojadan poika, lähtivät kreettien ja pleettien kanssa matkaan. He nostivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja veivät hänet Gihonin lähteelle. ₃₉Pappi Sadok oli pyhäkköteltasta ottanut mukaansa öljysarven, ja hän voiteli Salomon kuninkaaksi. Torvet soivat, ja kansa huusi: »Eläköön kuningas Salomo!» ₄₀Kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin, ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan.

₄₁Adonia ja kaikki hänen kutsuvieraansa kuulivat tämän. He olivat juuri päässeet syömästä, kun Joab kuuli torven äänen ja sanoi: »Mitä kaupungissa noin melutaan?» ₄₂Hänen vielä puhuessaan tuli paikalle Jonatan, pappi Abjatarin poika. Adonia sanoi hänelle: »Tule tänne. Sinä olet kunnon mies ja tuot varmasti hyviä uutisia.»

₄₃Jonatan vastasi: »Kunpa toisinkin! Mutta nyt herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomosta kuninkaan. ₄₄Kuningas lähetti hänen luokseen pappi Sadokin ja profeetta Natanin ja Benajan, Jojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he antoivat hänelle ratsuksi kuninkaan muulin. ₄₅Pappi Sadok ja profeetta Natan voitelivat hänet Gihonin lähteellä kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemusaatossa takaisin ja kaupungissa on ilo ylimmillään. Se on se ääni, jonka te kuulitte. ₄₆Salomo istuutui jo kuninkaan valtaistuimellekin. ₄₇Ja kuninkaan miehet tulivat tervehtimään herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoivat: ’Jumala tehköön Salomon nimestä sinunkin nimeäsi maineikkaamman ja levittäköön hänen valtansa vielä laajemmalle kuin sinun!’ Sitten kuningas kumartui vuoteellaan rukoilemaan ₄₈ja sanoi näin: ’Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänään on asettanut valtaistuimelleni minun seuraajani ja sallinut minun vielä omin silmin nähdä sen.’»

₄₉Adonian kutsuvieraat valtasi pelko. He nousivat paikaltaan ja lähtivät päätä pahkaa tiehensä. ₅₀Adoniakin alkoi pelätä, mitä Salomo tekisi. Hän juoksi alttarin luo ja tarttui sen sarviin. ₅₁Salomolle kerrottiin: »Adonia pelkää sinua, niin että pitää kiinni alttarin sarvista ja sanoo: ’Vannokoon kuningas Salomo nyt minulle, ettei hän surmaa palvelijaansa.’» ₅₂Salomo sanoi: »Jos hän käyttäytyy kuin kunnon mies, häneltä ei katkaista hiuskarvaakaan. Mutta jos hänen havaitaan olevan pahoissa aikeissa, silloin hän kuolee.» ₅₃Kuningas Salomo lähetti hakemaan hänet, ja hänet vedettiin alas alttarilta. Adonia tuli ja heittäytyi maahan kuningas Salomon eteen, ja Salomo sanoi hänelle: »Voit mennä kotiisi.»