1. aikakirja 13

₁Kun Daavid oli neuvotellut tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa, ₂hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: »Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. ₃Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin.» ₄Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein.

₅Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista. ₆Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat-Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. ₇He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja, ₈ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, symbaaleja ja torvia.

₉Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä. ₁₀Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä.

₁₁Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin. ₁₂Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: »Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?» ₁₃Siksi hän ei vienyt arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jätti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon. ₁₄Jumalan arkku oli kolmen kuukauden ajan Obed-Edomin perheen huostassa hänen talossaan, ja Herra siunasi Obed-Edomin perhettä ja kaikkea mitä hänellä oli.