8 LUKU. 8

₂Sitä minä olen rakastanut ja etsinyt

nuoruudestani saakka;

minä halusin viedä sen

morsiamena kotiini,

ja minun rakkauteni syttyi

sen kauneuteen.

₃Se kerskaa jalosta suvustansa,

koska se elää Jumalan yhteydessä,

ja kaiken Hallitsija rakastaa sitä.

₄Sillä se on vihitty

Jumalan tiedon salaisuuteen

ja se valitsee hänen tekonsa.

₅Mutta jos rikkauden omistaminen

on elämässä tavoittelemisen arvoista,

niin mikä on suurempi rikkaus

kuin viisaus, joka saa aikaan kaiken?

₆Mutta jos ymmärrys saa sen aikaan,

niin kuka on koko maailmassa

suurempi mestari kuin se?

₇Ja jos joku rakastaa vanhurskautta,

niin sen vaivannäöt ovat hyveitä.

Sillä se opettaa ihmisille

maltillisuuden ja ymmärryksen,

vanhurskauden ja miehuuden,

jotka ovat elämässä ihmisille

hyödyllisemmät kuin mikään muu.

₈Mutta jos joku myös halajaa

päästä perille monenkaltaisista,

niin viisaus taitaa selvittää

entiset ja tulevaiset,

se tuntee taidokkaat sanojen käänteet

ja arvoitusten selitykset,

tietää edeltäkäsin merkit ja ihmeet

ja mitä ajanjaksot ja ajat

myötänsä tuovat.

₉Niinpä minä päätin viedä sen kotiini

elääkseni sen kanssa yhdessä,

koska tiesin, että se neuvoo minua hyvään

ja lohduttaa huolissa ja murheissa.

₁₀Sen ansiosta minä saan mainetta

ihmisten keskuudessa

ja kunniaa vanhojen parissa,

vaikka olen nuori.

₁₁Minut havaitaan

teräväksi tuomiossa,

ja hallitsijain edessä minua ihmetellään.

₁₂Kun minä vaikenen,

he odottavat minua,

ja kun minä korotan ääneni,

he tarkkaavat,

ja kun minä puhun pitkään,

niin he panevat käden suullensa.

₁₃Sen ansiosta minä saavutan

kuolemattomuuden

ja jätän jälkeentulevilleni

iankaikkisen muiston.

₁₄Minä hallitsen kansoja,

ja pakanat alistetaan minun valtani alle.

₁₅Julmat hallitsijat pelkäävät

saadessaan minusta kuulla;

kansan parissa minä osoittaudun hyväksi

ja sodassa miehuulliseksi.

₁₆Kun astun sisälle huoneeseeni,

etsin minä virvoitusta sen tykönä;

sillä seurustelussa sen kanssa

ei ole mitään katkeruutta

eikä tuskaa sen kanssa elettäessä,

vaan iloa ja riemua.

₁₇Kun minä tätä mielessäni ajattelin

ja sydämessäni mietin,

että viisauden yhteydessä on

kuolemattomuus,

₁₈ja sen ystävyydessä

suloinen nautinto,

ja sen kätten vaivannäössä

loppumaton rikkaus

ja ahkerassa seuranpidossa sen kanssa

järkevyys

ja sen sanojen omistamisessa hyvä maine,

niin minä kuljin ympäri ja etsin,

kuinka voisin sen itselleni saada.

₁₉Minä olin lahjakas nuorukainen

ja olin saanut osalleni hyvän sielun;

₂₀taikka päinvastoin: koska olin hyvä,

olin tullut saastattomaan ruumiiseen.

₂₁Mutta koska ymmärsin,

etten voisi saada sitä haltuuni muuten,

kuin että Jumala sen minulle antaisi —

ja jo se, että tietää, kenen lahja se on,

vaati ymmärrystä —

niin minä käännyin Herran puoleen

ja rukoilin häntä

ja sanoin kaikesta sydämestäni: