2 LUKU.
Toobit tulee sokeaksi. Hänen vaimonsa soimaa häntä.
1Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle. 2Nähdessäni nyt paljot ruuat minä sanoin pojalleni: "Mene, ja jos löydät veljiemme joukosta jonkun köyhän, joka ajattelee Herraa, niin tuo hänet tänne; katso, minä odotan sinua." 3Ja hän tuli takaisin ja sanoi: "Isäni, muuan kansalaisemme on kuristettu ja viruu torilla". 4Ja ennenkuin olin mitään nauttinut, minä nousin kiiruusti ja korjasin hänet suojaan, kunnes aurinko laskisi. 5Sitten minä palasin takaisin ja peseydyin ja söin leipäni murheessa. 6Ja mieleeni johtui Aamoksen ennustus, kuinka hän sanoi:
"Teidän juhlanne muuttuvat murheeksi
ja kaikki teidän iloitsemisenne
valitusvirreksi".
7Ja minä purskahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja kaivoin haudan ja hautasin hänet. 8Mutta naapurit pilkkasivat minua ja sanoivat: "Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa kuolleita!"
9Samana yönä minä palasin takaisin toimitettuani hautauksen. Ja koska olin tullut saastaiseksi, minä paneuduin nukkumaan pihan muurin viereen, ja kasvoni olivat peittämättömät. 10Mutta minä en tietänyt, että muurissa oli varpusia. Ja silmieni ollessa auki laskivat varpuset lämmintä likaa minun silmiini; silloin tuli silmiini valkeita pilkkuja, ja minä menin lääkäriin, mutta lääkärit eivät voineet minua auttaa. Mutta Akiakar elätti minua, kunnes hän meni Elymaikseen.
11Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä 12ja lähetti ne sitten työnantajille, ja nämä maksoivat hänelle palkan ja antoivat lisäksi vohlan. 13Mutta kun hän tuli minun tyköni, niin se alkoi määkiä. Silloin minä kysyin häneltä: "Mistä on tämä vohla? Eihän se vain ole varastettu? Anna se takaisin sen omistajille, sillä ei ole luvallista syödä varastettua." 14Hän vastasi: "Se on annettu minulle lahjaksi, palkkani lisäksi". Mutta minä en uskonut häntä, vaan käskin antaa sen omistajille takaisin, ja minä vihastuin häneen. Silloin hän vastasi ja sanoi minulle: "Missä ovat nyt sinun almusi ja vanhurskaat tekosi? Katso, nyt sen tietää, millainen sinä olet."
