43 LUKU. 43

₁Korkeuden jalo kunnia

on taivaan puhdas vahvuus.

Taivaan muoto on kirkas katsella.

₂Aurinko noustessansa

tulee näkyviin kuin airut.

Ihmeteltävä työase,

Korkeimman tekemä!

₃Keskipäivällä se kuivuttaa maan,

ja kuka kestää sen paahdetta?

₄Ahjoa hoidetaan

kuumuutta kysyvissä töissä,

mutta kolmin verroin

aurinko paahtaa vuoria.

Se henkii tulisia höyryjä

ja lähettää valonsäteitä,

jotka huikaisevat silmät.

₅Suuri on Herra, joka on sen tehnyt,

ja hänen sanojensa voimasta

se kiitää rataansa.

₆Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa

ollakseen aikojen näyttäjä

ja ajanjaksojen merkki.

₇Kuusta otetaan juhla-aikain merkki,

se on valonantaja,

joka vajenee oltuaan täysi.

₈Kuukaudella on nimi kuun mukaan;

vaihdellessaan se ihmeteltävästi kasvaa.

Se on merkinantaja

korkeuden sotajoukoille,

loistaen taivaanvahvuudella.

₉Tähtien kirkkaus on taivaan ihanuus,

säteilevä kaunistus Herran korkeuksissa.

₁₀Pyhän sanojen mukaan

ne asettuvat järjestykseen

eivätkä vartiopaikoillansa väsy.

₁₁Katso sateenkaarta

ja ylistä sen Luojaa:

se on helottaessaan ylen ihana.

₁₂Se kaartuu kirkkauden piirinä

yli taivaan;

Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet.

₁₃Hän käskyllään saa äkisti

lumen satamaan,

ja nopeasti hän iskee alas

tuomionsa salamat.

₁₄Siksi aukenevat

hänen varastohuoneensa,

ja pilvet lentävät niistä ulos kuin linnut.

₁₅Valtasuuruudessaan hän antaa

pilville voiman,

ja raekivet syöksyvät kappaleina alas.

₁₆Ja kun hän astuu esiin,

järkkyvät vuoret,

hänen tahdostansa etelä tuulee.

₁₇Maata vapisuttaa

hänen ukkosensa jylinä

ja pohjan puhuri ja pyörremyrsky.

Hän sirottaa alas lunta

niinkuin lentäviä lintusia,

ja lumituisku on

niinkuin laskeutuva heinäsirkkaparvi.

₁₈Sen kaunista valkoisuutta

silmä ihmettelee,

ja sen satamisesta sydän hämmästyy.

₁₉Ja kuuraa hän vuodattaa maahan

kuin suolaa;

jäätyneenä siitä tulee kuin neulankärkiä.

₂₀Kylmä pohjatuuli puhaltaa,

ja vesi kovettuu jääksi.

Kaikkiin vesipaikkoihin asettuu jää,

ja vesi pukeutuu kuin panssariin.

₂₁Herra kuluttaa vuoret

ja paahtaa erämaan

ja kärventää vihannan ruohon kuin tuli.

₂₂Kaikkea parantamaan

nousee pian sumu;

kaste laskeutuu

ja antaa virvoitusta paahteen jälkeen.

₂₃Aivoituksensa mukaan

hän tyynnytti valtameren

ja istutti siihen saaria.

₂₄Meren purjehtijat

kertovat sen vaaroista,

ja me ihmettelemme,

mitä korvamme kuulevat.

₂₅Ja siinä on käsittämättömiä

ja ihmeteltäviä luomuksia:

kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä,

luotuja merihirviöitä.

₂₆Hänen voimastaan menestyy,

mitä hän tarkoittaa,

ja hänen sanansa kautta

on kaikella olemuksensa.

₂₇Paljon voimme puhua,

mutta loppuun emme pääse;

ja meidän sanojemme loppusumma on:

Hän on kaikki kaikessa.

₂₈Kuinka me kykenisimme

häntä ylistämään,

sillä hän itse on suurempi

kuin kaikki hänen tekonsa?

₂₉Peljättävä on Herra ja ylen suuri,

ja hänen valtasuuruutensa

on ihmeellinen.

₃₀Ylistäkää Herraa

korottaen hänen kiitostansa,

niin paljon kuin voitte,

sillä vielä suurempi hän on.

Korottakaa hänen kiitostansa

yhä voimallisemmin,

älkääkä väsykö,

sillä loppuun asti ette pääse.

₃₁Kuka on hänet nähnyt,

niin että voisi kyllin kertoa?

Ja kuka taitaa julistaa

hänen suuruuttansa,

niinkuin hän on?

₃₂Paljon on salattuja asioita,

suurempia kuin nämä;

sillä vähän me olemme nähneet

hänen töistänsä.

₃₃Sillä Herra on tehnyt kaiken,

ja hurskaille hän on antanut viisauden.