3 LUKU. 3

₁Kuulkaa, lapset, minua, isää,

ja tehkää näin,

että teidän hyvin kävisi.

₂Sillä Herra on säätänyt lapsille

isän kunnioittamisen

ja on vahvistanut äidin oikeudet

poikain noudatettaviksi.

₃Joka kunnioittaa isää,

se sovittaa syntinsä;

₄ja joka äitinsä kunniassa pitää,

se on kuin aarteen kokoaja.

₅Joka isää kunnioittaa,

se saa iloa omista lapsistansa,

ja joka äitinsä kunniassa pitää,

se on kuin aarteen kokoaja;

ja sinä päivänä, jona hän rukoilee,

hän tulee kuulluksi.

₆Joka isää kunnioittaa,

saa pitkän iän;

ja joka on Herralle kuuliainen,

se virvoittaa äitinsä;

₇Herraa pelkääväinen

kunnioittaa isäänsä,

ja niinkuin isäntiä hän palvelee niitä,

joista hän on syntynyt.

₈Sanalla ja teolla kunnioita isääsi,

että sinulle tulisi hänen siunauksensa.

₉Sillä isän siunaus

vahvistaa lapsien kodit,

mutta äidin kirous

repii niiden perustukset.

₁₀Älä pidä kunnianasi sitä,

että isäsi jää kunnioitusta vaille;

sillä kunnioituksen puute isääsi kohtaan

ei ole sinulle kunniaksi.

₁₁Sillä ihmiselle tulee kunnia siitä,

että hänen isänsä on kunnioitettu,

ja kunniaton äiti on lapsille häpeäksi.

₁₂Poikani, pidä huoli isästäsi

hänen vanhuudessaan,

äläkä murehduta häntä,

niin kauan kuin hän elää.

₁₃Ja jos hänen ymmärryksensä käy heikoksi, ole suopea,

äläkä jätä häntä kunnioittamatta,

vaikka oletkin täysissä voimissa.

₁₄Sillä isälle osoitettu laupeus

ei tule unhotetuksi,

ja vaikka sinulla on syntejä,

sinun huoneesi vaurastuu.

₁₅Ahdistuksen päivänä

sinä olet hyvässä muistossa:

sinun syntisi sulavat pois,

niinkuin jää päivänpaisteessa.

₁₆Isänsä hylkääjä

on Jumalan pilkkaajan vertainen;

ja joka äitinsä vihoittaa,

sen Herra kiroaa.

₁₇Poikani, toimita tehtäväsi sävyisästi,

niin sinua rakastavat ne ihmiset,

jotka ovat Herralle otolliset.

₁₈Mitä korkeampi olet,

sitä syvemmälle nöyrry,

niin sinä löydät armon Herran edessä.

₂₀Sillä Herran voima on suuri,

ja nöyrät häntä kunnioittavat.

₂₁Älä pyri siihen,

mikä on sinulle liian vaikeata,

äläkä tutkistele asioita,

jotka käyvät yli sinun voimiesi.

₂₂Mitä sinun tehtäväksesi on suotu,

sitä ajattele;

sillä eivät salatut asiat

ole sinulle tarpeelliset.

₂₃Mikä on tehtäviesi ulkopuolella,

siihen älä sekaannu;

sillä nähdä on sinun annettu

paljon enemmän,

kuin mitä ihminen ymmärtää.

₂₄Sillä suuri luulo omasta itsestään

on eksyttänyt monet,

ja väärä kuvittelu

on vienyt harhaan heidän ajatuksensa.

₂₆Ja joka rakastaa vaaraa,

se siihen sortuu.

Taipumattoman sydämen

käy viimein huonosti:

taipumaton sydän painetaan viimein alas.

₂₇Vaivat painavat alas

taipumattoman sydämen,

ja syntinen kasaa syntiä synnin päälle.

₂₈Ylpeälle ei koetus ole parannukseksi,

sillä pahuuden istutus

on häneen juurtunut.

₂₉Ymmärtäväisen sydän

tutkistelee sananlaskuja,

ja viisaan halajamus

on kuulevainen korva.

₃₀Vesi sammuttaa liekitsevän tulen,

ja laupeus sovittaa synnit.

₃₁Joka hyvät teot korvaa,

se muistaa, mitä edessäpäin on,

ja lankeamisensa aikana

hän löytää tuen.